lauantai 7. elokuuta 2010

Kaikki nämä pixelit


Tänään leikin kameralla. Mies luovutti omansa, puhui pixeleistä, ja
ymmärrän tulleeni korotetuksi uudelle kuvaamisen tasolle.

Ennen kuvasin taskuunmenevällä. Väitin, että se kyllä kelpaa minulle. Tosi-
asiassa taisin pelätä. Tekniikkaa pelätessäni aavistan itseasiassa pelänneeni että
tulen paljastetuksi, omissa silmissänikin semmoiseksi, joka ei osaa eikä opi.

Tänään menin pelon läpi. Se tuntuu hyvältä.
Jatkan leikkimistä.

8 kommenttia:

  1. Pelon läpi menemisen tunne on paras. Oli se sitten minkä tahansa pelon. Onnea!

    VastaaPoista
  2. väitän että ei pelkkä kamera tee kuvaajaa ;)

    VastaaPoista
  3. Hannele, olen samaa mieltä, mutta uskon myös että huono kamera voi nostaa tien tarpeettomasti pystyyn.

    VastaaPoista
  4. Tulin vastavierailulle :) Olen ihan samoilla linjoilla, että kamera ei tee kuvaajaa, mutta hyvät välineet antavat enemmän mahdollisuuksia.

    Onnittelut lapsenlapsestasi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos vierailusta, Lumiomena! Tule toistekin!

    VastaaPoista
  6. Monia armorikkaita vuosia vauvalle ja mummille!

    Kameroista: Opiskelijana huomasin että jos kuvaa kaupungilla kannattaa ottaa mahdollisimman iso kamera, ja ripustaa siihen paljon lisävarusteita - silloin ei harrastelija-äijät tulleet neuvomaan "neitiä" kesken työnteon. No, ei ne ole enää moneen vuoteen häirinneet. :)

    VastaaPoista
  7. Kata, kiitos toivotuksista!
    Harrastelijaäijät tuppaavat kyllä kovasti neuvoskelemaan muutenkin, esim. auton parkkeeraamisessa.

    VastaaPoista