maanantai 30. elokuuta 2010

Kauniisti eksyksissä raamien ulkopuolella




Joskus näkee asioita parhaiten hämärässä.
Minä näen hämähäkin rakentaman verkon ikkunani raamiassa.
En suostu kunnon perheenemännäksi, joka heti tarttuisi luuttuun.
Suostuisin kyllä, jos lukki olisi huseerannut sisäpuolella. Tämä ei.

Siivouksen sijasta kävelen torille. Torilla lähes kaikki pursuaa
ihanasti yli juuri nyt. Mikään ei mahdu raameihin. Kaikkea on
sopivasti liikaa.

Kotimatkalla oikaisen ruusupuiston läpi. Räikeänkeltaiset ruusut
pönöttävät matemaattisessa ojennuksessa. En tykkää. Olen jo
pitkään ajatellut, että etsin toisen oikotien, en vaan voi. Minulla
on suhde ruusuun, yhteen ainoaan keltaisten joukkoon eksyneeseen
hennon vaaleanpunaiseen.

Keskustelemme, ruusu ja minä. Säälittelen ja kysyn miten se jaksaa
yksin kaiken tämän räikeyden keskellä. Luulen ymmärtäväni ruusun
vastauksen: "Kyllä tämä tästä, katsos minulla on missio. Yritän
näyttää, ettei kaiken tarvitse mahtua raaneihin, ja että raamien
ulkopuolella tapahtuu kauniita asioita."

perjantai 27. elokuuta 2010

Lohdutan kerittyä lammasta




Minua hemmotellaan. Ikkunan takana alpit ja Bodensee.
Lasissa kuplivaa juomaa. Sinisessä illassa salamat,
veteen rakennetulla näyttämöllä Verdiä. Tenori kahlaa järvessä
ja laulaa. Kuoro ui ja laulaa. Aida seisoo järvessä ja laulaa.

Seuraavana aamuna mies menee parturiin. istun katukahvilassa
ja odotan. Taivas repeää, katukahvila tyhjenee, vain minä jään
istumaan keskelle yhä vetisemmäksi muuttuvaa näyttämöä.

Mies tulee parturista onnettoman näköisenä. Ajattelen kerittyä lammasta.
Lohdutan: "Tukka kasvaa nopeasti". En laula.

lauantai 21. elokuuta 2010

Hiukkasen sulista ja höyhenistä


Linnusta on irronnut sulka, ja Madame Butterflyn konna Pinkerton
ratkoo rakkaussurujaan sanoen: "Tahdon saada hänet vaikka
joutuisin repimään häneltä siivet".

Konnuudesta on hyötyä jos tahtoo repiä siipiä, mutta sujuu se
muutenkin. Jokainen meistä tulee tahtoen tai tahtomattaan kisko-
neeksi sulkia tai nyppineeksi höyheniä läheisiltämme. Ja moniko
meistä itse lentää ehein siivin?

Ei höyhenten pölinään paljoa tarvita. Muutama paha sana, vähättely,
kohotetut kulmakarvat ja se, ettei tule kuulluksi tai nähdyksi.
Olemme haurasta tekoa vaikka kuinka väittäisimme ettemme välitä.

Onneksi homma sujuu myös toisin päin. Linnuista en tiedä, mutta
ihminen saa uusia mahdollisuuksia niin kauan kuin elää ja uskaltaa
olla avoin. Uusia höyheniä, uusia sulkia, siipiäkin.

Ihan oikeasti uskon, että siinä missä paha typistää siipiämme, siinä
hyvä kasvattaa uutta. Pisara hyvyyttä ja rakkautta on aina vahvempaa
tavaraa kuin halveksinta.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kynnyksellä


Päästän kesän menemään, en pitele kiinni. Rakastan syksyä,
mutta avaan sille oven viivytellen. Viihdyn kynnyksellä.

Järjestelen pois kesäasioita; kesäkassi, kesäkengät ja hassu
hattu ylähyllylle odottamaan uutta kesää. Aurinkolasit saavat
jäädä.

Tässä välitilassa on niin paljon ihanuuksia. Vadelmat, ensim-
mäiset kotimaiset omenat, Kanttarellit, uudet kirjat, Kehäkukat
ja Asterit, suuri pehmeänharmaa huivi, kobolttitaivas ja horison-
tissa kelluva kuu.

Kynnyksen takana uusia alkuja.

maanantai 16. elokuuta 2010

Matkalla kutistunut

Olimme häävieraina suuressa kaupungissa. Viikonloppu
oli rikas palapeli monenlaista kaunista ja kiinnostavaa.

Nyt odottelen itseäni kotiin. On pieni olo. Ei ole välttämättä
totta se, että matkailu avartaa. Tai ehkä juuri se on avartumista,
että ymmärtää oman pienuutensa, ja sen, että minussa etsii
tilaa joku uusi palanen.

Tahdon istua pienellä tuolilla ja odottaa.

torstai 12. elokuuta 2010

Kotiinpaluu ja vielä toinenkin


Rakastan Tukholmaa. Koskaa en ole asunut siellä, mutta joka
kerta sinne saapuessani tunnen tulevani kotiin.

Sturekattenin kuluneet portaat ja pikkuruinen pihaterassi, hallit,
Södermalm, Vasastan, Josef Frankin kankaat. Kuljen rutiinilla
samat reitit, katson samat katsottavat. Eniten kuitenkin nautin
ihmisten katsomisesta.

Kotiinlähtö Tukholmasta on tuntunut usein haikealta. Muutama
viimekertainen lähtö on kuitenkin yllättänyt. Olen tuntenut itseni
kylläiseksi ja valmiiksi lähtemään.

Tukholma on edelleen rakas, nyt vaan tunnen olevani valmis
jonkin minulle siellä olevan tärkeän kanssa. Tänään palasin
Helsinkiin ja se oli myös henkinen kotiinpaluu. Rakastan
Helsinkiä.

maanantai 9. elokuuta 2010

Näen sinistä

Ei hiipinyt eikä koputtanut. Lupaa kysymättä asettui taloksi.
Sininen.
Ennen sininen oli minulle symboli tai mielentila, väri ei niinkään. 
Ja kaikki trendien siniset ohitin tuntien, ettei juttu ole omani.

Nyt silmäni ahmivat sinistä. Näen sitä paikoissa, joissa en sitä
ennen huomannut. Sininen tekee minut iloiseksi, eikä vaan
joku määrätty sinisen sävy vaan kaikki.

Oletan, että sininen menee ohi, jatkaa matkaansa. Ehkä piankin. 
Mutta nyt nautin siitä ja vain vähän ihmettelen, mistä se tuli ja miksi.


lauantai 7. elokuuta 2010

Kaikki nämä pixelit


Tänään leikin kameralla. Mies luovutti omansa, puhui pixeleistä, ja
ymmärrän tulleeni korotetuksi uudelle kuvaamisen tasolle.

Ennen kuvasin taskuunmenevällä. Väitin, että se kyllä kelpaa minulle. Tosi-
asiassa taisin pelätä. Tekniikkaa pelätessäni aavistan itseasiassa pelänneeni että
tulen paljastetuksi, omissa silmissänikin semmoiseksi, joka ei osaa eikä opi.

Tänään menin pelon läpi. Se tuntuu hyvältä.
Jatkan leikkimistä.

perjantai 6. elokuuta 2010

Ilman kirjaimia

Sanoja suurempi, fraktuura collagestani v.08

Elämääni on ilmestynyt vauva. Lapsenlapsi, ensimmäiseni.

Vauvalla on suuri, sininen katse. Keskustelemme paljon katseillamme. Niin on hyvä. Aina ei tarvita kirjaimia.

Silmillä on vaikea valehdella.

torstai 5. elokuuta 2010

Aamuisin olen robotti



Sama aamujugurtti, maitokahvi samasta suuresta, valkoisesta kupista,
sama tuoli, aamulehdet samassa järjestyksessä.

Päivällä on toisin. Yritän häiritä itseäni, rikkoa rutiinit, hämmästyä, hapsottaa.
Etsin uusia tapoja eksyä.

Aamulla taas olen aamunverran robotti.

tiistai 3. elokuuta 2010

Oikeankokoinen hymy


Juhla. Lasi kädessä hapuilen sopivan kokoisia sanoja ja hymyjä, jotka ovat totta.

Rehellisyys ja kohteliaisuus ovat usein käänteisesti verrannollisia.

maanantai 2. elokuuta 2010

Enimmäkseen raidallista

Minulla on monta raidallista paitaa.
Elämäkin on raidallista. Harvoin pelkkää harmaata, mustavalkoista ei ollenkaan.

Tahdon oppia näkemään paremmin. Kaikki raidat. Kaikki värit.
Tahdon oppia ihmettelemään enemmän, jakamaan näkemäni.