keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Rapsuttelun paikka



Aamutuore Hbl tarjosi kaksi minulle uutta käsitettä. Molemmat niin käyttökelpoisia, että ihmettelen, miten olen tullut toimeen ilman niitä.

Ensimmäinen: Fin i kanten. Suomennan sen reunasta koristelluksi tai kultareunaisuudeksi.
Toinen: Humblebrag, nöyryydeksi maskeerattu itsekehu.
Molemmat ilmiöt liippaavat läheltä nimenpudottelua ja mielipidevarkautta mutta ovat kavalasti tilavampia.

Rapsuttelen reunojani. Kaikenlainen kultahippu tarttuu kovin helposti, enkä ole ollenkaan varma siitä, mitä kynsien alle kerääntyy kun kunnolla rapsuttaa.

6 kommenttia:

  1. Voihan sieltä pinnan alta löytyä jotain hienoakin, kunhan varovasti rapsuttelee ;)

    VastaaPoista
  2. Wihtori;
    uskon että sitä hienoa todella löytyy ihan jokaiselta.

    VastaaPoista
  3. Äh, kolahtaa inhottavasti tännekin. Aina välillä on pakko myöntää itselleen kultaavansa reunuksia. Nöyryydeksi maskeerattu itsekehukaan ei ole vierasta, mutta tiedän yhden ihmisen, jossa se ärsyttää vielä enemmän kuin itsessäni.

    Kuvat ovat kauniita!

    VastaaPoista
  4. Katriina;
    aika harvassa taitavat olla kokonaan kultareunattomat. Luulen: Monissa muissa kulttuureissa kullataan ronskisti muutakin kuin reunat, mutta koska meillä on vahvasti arvostettu vaatimattomuutta, menee homma helposti epäaidon puolelle.

    VastaaPoista
  5. Suomessa totta tosiaan on aina arvostettu vaatimattomuutta aina raivostuttavuuteen asti.
    Ihan vähättelyn puolelle.

    Kun kehun itseäni en yritäkään tehdä sitä nöyrästi. Retostan silloin kun on aihetta. Omia "savutuksiani" ja muiden, tietenkin. Osaan myös suomia itseäni - etenkin itseäni! - ja kokemuksesta tiedän miten rasittavaa sellaisen seuraaminen on vierestä. On toki syitä morkata omia tekosiaan mutta raja pitäisi siinäkin löytyä;-)

    VastaaPoista
  6. Piilomaja;
    kovin vaatimaton ihminen on jotenkin vaikea. On kuin hänessä ei olisi selviä rajoja, eikä oikein tiedä, mistä hän todella alkaa, mihin loppuu.
    Minusta on ihanaa kun kuulee:" Tämän minä osaan hyvin", ja:" Tiedän, että olen hyvä tässä". Edellytys tietenkin se, että sanojalla on katetta sanoilleen.
    Itse taidan olla hyvä vain itseni morkkaamisessa; kasvatus teki tehtävänsä. Uudelleenkasvatus on kyllä ohjelmassa.

    VastaaPoista