perjantai 9. joulukuuta 2011

Vuoden pulla



Päivä ilman täytymisiä.
Lähden kaupungille kun vielä on hämärä.

Monella väsyneet silmät. Joku piilottelee haukotustaan punaiseen lapaseen. Minusta se on hellyyttävää.
Jotkut ovat tulleet kaukaa. Soittavat. Vähän falskisti, mutta sekin on nyt hellyyttävää.
Palelen. Lämmittelen kahvilassa. Istun kauan, nautin.

Kerran vuodessa, suunnilleen, syön pullan. Nyt on se kerta.
Vakuutan itselleni: Kuntopulla.
Sitten ihmettelen miksi tätä piti vakuutella, mitä yritän itselleni todistaa.

Kun tulen kotiin on jo uusi hämärä.
Voin hyvin.

4 kommenttia:

  1. Irmastiina
    Oli mukava, eikä se johtunut edes siitä pullasta.
    Mukavaa lauantaita sinulle!

    VastaaPoista
  2. Pulla vuodessa kuulostaa ihan perinteeltä!
    (mullekin on toisinaan tuttuja nuo ajatukset että mikäs pakko tätä oli vakuutella....)

    VastaaPoista
  3. Piilomaja
    Siisköhän vakuuttelemme jotain tiukkaa yliminää?

    VastaaPoista