Nostan ja kannan mukisematta, mutta sormivoimani ovat olemattomat.
En saa auki mitään.
Miehellä on rautaiset sormet ja palava rakkaus kaikenlaisiin nippeleihin.
Aukoo kiltisti purkit ja hankkii avukseni yhä uusia avausvehkeitä.
Jotkut niistä toimivat.
Joskus.
Aikuisen lapsen huomaa aikuiseksi silloin, kun tämä pyydettäessä avaa purnukan eikä enää sano, että eihän tämä ollut ollenkaan tiukassa.
Meilläkin on tuollaisia härveleitä, joita joskus ei oikealla hetkellä edes löydä mistään. Ja välillä niistä tosiaan on apua.
VastaaPoistaOlen joskus joutunut semmoisen puristusvoimatestin eteen. Äh. Kun ei ole sormissa ytyä, niin ei ole. Ja ranteetkin vanhenneet. Auliistai ojennan purnukat ja putelit lähimmälle avuliaalle enkä suostu kuuntelemaan, etteikö muka ollut tiukassa. Kun oli!
VastaaPoistaSiis myönnän harrastavani uhkaavia lannistamiskeinoja tiukkuusmielipiteiden julkituomisen suhteen:)
Kuulostaa tutulta. Mietin, jos olisin yksin, saisinko purkin purkkia auki. Pitää harjoitella avaamista.
VastaaPoistaMiranda, sitten ne kerrat kun niistäkään ei ole apua ja on yksin kotona...
VastaaPoistaTinttarus, hymyilen vanhentuneille ranteille :)
Arleena, paranisikohan sormivoimaharjoittelulla vai onko jossain vielä joku avaushärveli, joka tehoaisi aina.
mulla sellanen yksinkertianen muovi, auttaa avaamises
VastaaPoistaHannele, hyvä niin.
VastaaPoista