sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Jotkut ovat, jotkut olivat, jotkut vasta tulossa



Olen onnellinen ystävistäni.
Heistä, jotka ovat.
Heistä, jotka olivat.
Ehkä vähän heistäkin, jotka eivät sitten olleetkaan vaikka luulin.

Uskon ystävyyteen ensisilmäyksellä, mutta en kuvittele, että se olisi ainoa tapa ystävystyä.
Kaksi parasta ystävääni olen kuitenkin löytänyt juuri niin. Kevytpuhelevassa ihmisjoukossa, jossakin huoneen toisella laidalla joku, jonka tunnistaa, vaikka ei vielä tunne, ja itse tulee tunnistetuksi ja alkaa dialogi, joka jatkuu ja syvenee ja tietää, että tämä on ystävyyttä ja se on.

Sitten ovat he, jotka menivät tai joiden luota menin, koska läheisyys imi voimat ja jätti iholle nypittäväksi pieniä, teräviä piikkejä.
Mutta ovat myös he, jotka olivat ja menivät hyvällä tavalla. Muutuimme, elämä ympärillämme muuttui, ystävyys tuli valmiiksi, kuihtui kauniisti. Jätti tilaa uudelle. Siksi olen onnellinen myös heistä, jotka ovat vasta tulossa.

16 kommenttia:

  1. Ystävyys säilyy, kohteet muuttuvat, muuttavat, jäävät.
    Olisi kolkkoa ilman ystävyyttä.

    Hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
  2. Arleena, minusta kolkko on juuri oikea sana sille, ettei olisi ystäviä.
    Hyvää ystävänpäivän iltaa itsellesikin!

    Hannele, tack, samma till dej!

    VastaaPoista
  3. Koskettavasti kirjoitat. Itselleni ovat vielä isoina kysymysmerkkeinä ne jotka menivät, vastoin minun tahtoani. Ehkä minä jätinkin heihin noita piikkejä. Sattuu...
    Parasta ystävyydessä on, kun se ei kysy paikkaa ei aikaa, eikä etäisyydellä ole merkitystä. Samaa taajuus on tärkein.
    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  4. Hienointa on, kun välimatkan ja kuluneen ajan jälkeen huomaa, että kaikki jatkuu siitä mihin se jäi.

    Ihania ystävyyksiä Sinulle kaikkina päivinä!

    VastaaPoista
  5. Kaunis teksti. On joitakin ystäviä, jotka asuvat kaukana ja tapaamisia on harvakseltaqan. Kuitenkin tavatessa voi jatkaa siitä, mihin ikään kuin eilen olisi jäänyt.

    Hyvää ystävänpäivää, Pirkko!

    VastaaPoista
  6. Pioni, varmaan jokainen meistä jättää piikkejä huomaamattaan ja tahtomattaankin, silti on usein arvoitus kun huomaa, että joku on mennyt. Sinullekin hyvää ystävänpäivän iltaa!

    Kirsikka, kiitos ihanien ystävyyksien toivotuksesta! Samaa toivotan sinullekin!

    Marjatta, minun ystävistäni suurin osa asuu kaukana tai todella kaukana, aikaerojen takana. Tavallaan se on surullista, mutta samalla huomaan, ettei välimatka sittenkään ole katastrofi, vaan ystävyys voi jatkua ja kasvaa siitä huolimatta.
    Sinulle myös hyvää ystävänpäivän iltaa!

    VastaaPoista
  7. Ystävä hädässä tunnetaan-kirjoitti kuopus korttiini:D
    niinhän se on .
    kiitos kun olet ystävä täällä blogimaailmassa♥

    VastaaPoista
  8. Maria, viisas kuopus!
    Ja Maria, kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  9. Totta tuo, että ystävyys voi kasvaa. Toki välillä on hyvä olla tapaamisia, jotta on sitten yhteistä kokemuspohjaa. Ihmisiä yleensäkin ja niin myös ystäviäkin sitovat toisiinsa hyvin pitkälle yhteiset kokemukset. Tämä on hyvin rakas aihe ja tästä on mukava keskustella myös face-to-face -tilanteessa.

    VastaaPoista
  10. Marjatta, yhteiset kokemukset ovat todella tärkeä asia, huomasin sen nyt kun aloin ajatella tuota mitä kirjoitit. Sitten toisaalta nekään eivät riitä jos muuten ei enää löydy yhteistä.

    VastaaPoista
  11. Ystävyys on kummallista. Olen saanut ystäviä erikoisillakin tavoilla. Mielestäni yksi parhaista tarinoista on se, kun menin uuteen kouluun ensimmäiselle luennolle ja mietin ovenpielessä, kenen viereen voisin mennä istumaan. Valitsin tytön villapaidan perusteella, koska paita oli minusta kaunis. Meillä synkkasi heti, ystävystyimme ja siitä onnellisesta hetkestä on parikymmentä vuotta.

    VastaaPoista
  12. Minä rohkenen harvoin analysoida ystävyyttä. Se on kovin herkkä alue. Ja jokainen ystävä on niin erilainen.

    VastaaPoista
  13. Kirjailijatar, ehkä ensisilmäyksellä ystävystyminen on juuri noitten pienten signaalien oivaltamista.

    Miranda, jo olemassaolevaa ystävyyttä en minäkään halua kovasti analysoida, ystävyyttä ihan ilmiönä kylläkin, mutta siinäkin on totta: se on herkkä aihe, tavallaan mysteeri, joka voi vahingoittua liiasta analysoinnista.

    VastaaPoista
  14. Ihanalta näyttää nuo astiasi, mistähän tuollaisia saa?

    VastaaPoista
  15. Johanna, kupit ovat pieniä espressokuppeja ja muistaakseni ostin ne Helsingin Annankadun ja Uudenmaankadun kulmassa olevasta kaupasta. Lautaset taas ovat ihan tusinaiittalaa.

    VastaaPoista