perjantai 8. heinäkuuta 2011

Joka pihassa puuhamaa



Kiersimme Pohjanlahtea. Etsimme kaunista.
Löysimme paljon rumaakin, ja taas vähän marisen ja metelöin, vaikka tiedän, että olen kirjoittanut aiheesta ennenkin.
Kaikki nämä privaatit puuhamaat, enkä nyt puhu lasten leluista vaan aikuisten.

Pihat täynnä pientä sälää.
Leijonapatsaita, räikeitä aurinkovarjoja, valkoisa muovituoleja, sinne tänne ripoteltuja potankokoisia kukkapyttyjä ja amppeleita, puutarhatonttuja, maisemalle vieraita puita ja kasveja, erkkereitä ja verantoja enemmän kuin talojen koko kestää, terassikarsinoita, pienoistuulimyllyja, ja nyt lopetan luetteloinnin ennenkuin sanon jotain vielä tuhmempaa.

Ruotsin puolella, Hälsinglandissa, pesimme silmiämme kauniissa.
Hiljaisen arvokkaita taloja, puutarhojen levollisia perennaryhmiä. Kyliä, joissa mikään ei huutanut sopimattomuuttaan.
On näitä toki meilläkin, mutta tiukkaa tekee, ja osa vanhasta kauniista tekee kirjaimellisesti matkaa  Suomenlahden yli. Kuulimme taas yhdestä talonpoikaistalosta, jota ollaan siirtämässä  Pohjanmaalta Ruotsin puolelle.

Onko tämä pohjimmaltaan itsetuntokysymys?
Ja missä on uusi ja kaunis?

4 kommenttia:

  1. Tällaista se on. Vanha häviää ja usein se päätyy sinne, jossa nähdään sen kauneus ja ajanpatina, talon tarina.
    Kiersin myös lapsuuteni äärellä, halusin katsella vain luonnon omaa tarjontaa ja se ilahdutti.
    Löytyy toki tuotakin, josta kerroit. Ne eivät jää mieleen, eivät tallennu muistikortille siis aivojeni muistikortille.
    Pohjanmaallakin näkyy selvä raja, missä puhutaan vain suomea ja missä puhutaan ensin ruotsia ja sitten suomea. Talojen pihoista sen huomaa.

    VastaaPoista
  2. Arleena;
    se raja todella näkyy, enkä osaa lakata ihmettelmästä sitä. Asuimme ruotsinkielisellä Pohjanmaalla 10 vuotta ja mieheni on sieltä kotoisin. Joka kerta siellä käydessämme hyppää silmille se, että pihat ovat hyvin hoidettuja mutta täynnä kaikenlaista krimskrampsua ja koristetta. Haluaisin osata ymmärtää, mutta en osaa.

    VastaaPoista
  3. Voi mitä taloja ja kuisteja, kaunista. Tällaisiin taloihin kuuluu se perinteinen piha ilman krimpkrampsuja. Yksinkertaisuus on kaunista.

    VastaaPoista
  4. Sarppu;
    eikös vaan, ja noita oli kolme kokonaista kylällistä Ruotsin Hälsinglandissa, eikä kyse ollut museoista, vaan elävästä maaseudusta.

    VastaaPoista