Olen aina vähän hymähdellyt puheille positiivisista ja negatiivisista energioista.
Ehkä olisi viisasta jättää hymähtelyt.
Vieläkään en pysty käyttämään noita sanoja, mutta jotain tässä on.
Ihminen on sosiaalinen olento.
Vaikutamme toisiimme. Tietämättäkin, tahtomattakin.
Ja meihin vaikutetaan vaikkemme tahdo tai huomaa sitä. Kummallisen helposti sitä liikkuu lappu silmillä.
Huonotuulisuus, toivottomuus, viha ja katkeruus tarttuu jos ei pidä varaansa.
Onneksi myös ilo, toiveikkuus ja hyvyys.
Ei tunteista puhuminen ole turhaa löpinää vaan ehkä parhain tapa oppia tuntemaan itseään ja muita.
Juuri näin :)
VastaaPoistaKoiratkin reagoi ihmisten energioihin, niin kyllä me ihmisetkin, ainakin tiedostamattamme.
Näin on! Meillä on töissä yksi ihminen, joka väsyneenä levittää kahvipöydässä ahdistusta jokaisen mieleen. Olemme oppineet yhdessä kääntämään keskustelua hassuttelun ja rennon ilonpidon suuntaan, koska juuri sitä lounastauolla tarvitaan.
VastaaPoistaWihtori
VastaaPoistakoirat varmasti hyvinkin herkästi. Sitten luulen, että meissä ihmisissä on eri herkkydellä reagoivia, jotkut kovinkin helposti, jotkut hitaammin. Ehkä on niitäkin, jotka eivät ollenkaan, vai onko silloin jo kyse autismista?
Katriina
ehkä työtovereiden huumori vähän keventää synkistelijänkin humööria.
Minulla oli kerran päinvastainen työteveri, hän osasi levittää iloa koko työyhteisöön pelkällä olemuksellaan ja innostuneisuudellaan.
Minä olen ihan vakuuttunut siitä, että mielialat tarttuvat ja asenteetkin. Sen huomaa jotenkin erityisen hyvin töissä. Ei tarvita kuin yksi pahanilmanlintu, niin se on siinä. Onneksi meillä ei ole sellaisia lintuja.
VastaaPoistaKirjailijatar
VastaaPoistakummaa jotenkin, että on vakilintuja, semmoisia, jotka aina tai melko usein
pitävät oikeutenaan olla huonolla tuulella. Kiva ettei teillä niitä. Oikeastaan en ole pitkiin aikoihin törmännyt niihin minäkään, ehkä ovat jo kuolleet sukupuuttoon.
Kiitos käynnistä blogissani!
VastaaPoistaSalzburg osoittautui viehättäväksi ja miellyttäväksi kaupungiksi.
Jäi mieliteko käydä siellä joskus uudelleen. Ehkä joku Joulunalus aika.
Onneksi iän myötä oppii varomaan tuollaisia huonotuulisia ja negatiivisuuden kylväjiä. Nuorempana olin aika herkkä haavoittumaan ja uskomaan tuollaisia tyyppejä, nykyään naurattaa, vähän säälittääkin. Sellaista seuraa kyllä karttaa aivan itsesuojelullisista syistä. ;)
Rita
VastaaPoistahäpeän myöhäistä vastaustani kommenttiisi.
Salzburg joulun alla saattaa olla hurjan ihana! Ja negatiivisuuden kylväjistä se, että minuakin nykyisin lähinnä säälittävät ja ihmetyttävät.