perjantai 23. maaliskuuta 2012

Mennä kohti



Piirrän pölynimureita. Olen piirtänyt niitä viikkokaupalla mutta taapero pyytää piirtämään aina vaan uusia.
Kun imuri on valmiiksi piirretty, hän piirtää sen päälle tarmokkaan kerroksen väriä.
Sanoo: Piiloon.

Jutun juoni on nerokas.
Taapero on pelännyt imureita vauva-ajoistaan asti, lähestynyt niitä sitten varovasti, uskaltanut lopulta koskettaa pelkonsa kohdetta.
Puhuu edelleenkin paljon imureista, arvelen: puhuu auki pelkoaan.

Juoni toimii muillakin kuin taaperoilla eikä kyse välttämättä ole pelon piilottamisesta vaan siitä, että niille voi tehdä jotain konkreettista.
Mennä kohti.
Kirjoittaa ne auki.
Puhua jos löytyy viisas kuuntelija.

9 kommenttia:

  1. Ihastuttavaa rohkeistumista taaperolta:)

    VastaaPoista
  2. Rva Pioni
    Taaperokin on ihastuttava.

    VastaaPoista
  3. Ihmisessä on taimena luontaista viisaustta. Tieto, mitä pitää tehdä. Sittemmin tieto tahtoo joskus mennä kadoksiin. Harmi.

    VastaaPoista
  4. Päivi
    Olen ajatellut samaa, ja minusta se koskee myös luovuutta.

    VastaaPoista
  5. Mainio metodi pelon hallintaa! Tuostapa sietää meidän aikuisten ottaa mallia ja soveltaa johonkin vastaavanlaiseen pelkoon tai ongelmaan.

    VastaaPoista
  6. Herranjestas kuinka viisas lapsi. No, lapset kuuntelevat sisäistä ääntään, tietävät miten pelkoa kohti mennään. Me vanhat ollaan jo monesti liian lukossa. Loistavaa, painan tämän mieleeni. Kun seuraavan kerran pelkään jotain, piirrän sen ja sitten suttaan.

    VastaaPoista
  7. Rita
    Lapsista voisi varmaan ottaa mallia aika monessa muussakin jutussa.

    Kirjailijatar
    Suttaamismetodi toimii myös kun puhuu tai kirjoittaa.

    VastaaPoista
  8. Imuri aiheutti minunkin esikoisessani valtavaa kauhua aikoinaan. En muista enää miten se lakkasi.

    VastaaPoista
  9. Violet
    Epäilemme, että pelottavinta on imurin ääni. Herkkäkorvainen lapsi ehkä kuulee frekvenssejä, jotka muilta menevät ohi.

    VastaaPoista