perjantai 17. elokuuta 2012

Veljeni ampui Bobrikoffin



Aamukahvia juodessani nokin uutisia. Kahvi piristää, uutiset eivät.

Kahvin jälkeen liikenteeseen.
Eduskuntatalon lähistöllä seisoo joukko nuoria osoittamassa mieltään. En ehdi nähdä mistä kyse, mutta huomaan ajattelevani että hyvä.
Sitten kerron itselleni että olen pöhkö. Pitäisi sentään tietää mistä kyse jos kerran sanoo sitä hyväksi.

Hyvää tässä on kai ainakin se, että mieltään osoittavat nuoret uskovat voivansa vaikuttaa.
Itse ajattelen liian usein etten voi.

Ehkä jokainen voi, eikä mielenosoitus onneksi ole ainoa tapa vaikuttaa, mutta ei välttämättä huonokaan.
Välttämättä ei edes nuorten hommaa.

Taiteilija Sigrid Schaumann osallistui yli yhdeksänkymmenvuotiaana Vietnamin sotaa vastustavaan mielenosoitukseen. Poliisi otti asiakseen kuulustella tempaukseen osallistuneita. Sigrid Schaumannilta kysyttiin onko hän ennenkin ollut tekemisissä poliisin kanssa, ja kuulusteltava vastasi: "Kyllä olen, silloin kun veljeni ampui Bobrikoffin."


17 kommenttia:

  1. Hyvä nuoret!!
    JA ihana Sigrid...:)

    VastaaPoista
  2. Irmastiina
    Vieläkään en kyllä tiedä mitä ne nuoret tahtoivat.

    VastaaPoista
  3. Riippumatta siitä kuka mieltään osoittaa ja mitä vastaan niin hyvä, että mieltä saa osoittaa.

    Itse kavahdan suuria ihmisjoukkoja oli sitten kyse mielenosoituksesta, rock-konsertista tai Paavin pääsiäispuheesta Pietarin kirkon edessä. Yhden kerran ainakin olen ollut osoittamassa mieltäni: koirani kanssa osallistuimme mielenosoitukseen metsän säästämiseksi ja nelikaistaisen tien rakentamista vastaan - ja se kannatti: asemakaava muutettiin, eikä tietä tullut. Meitä oli ehkä kymmenisen osanottajaa, mutta ehkä koirani osasi vedota päättäjiin ;) No, tosiasiassa tien puolesta ja sitä vastaan taisteltiin vuosia, mutta nyt alue on kaavoitettu puistoalueeksi.

    VastaaPoista
  4. Ina
    Olisi pelottavaa elää ilman sanan- ja mielipiteenvapautta.

    Minustakaan ei taitaisi tulla kunnollista mielenosoittajaa, koska suuret ihmisjoukot eivät tunnu omalta jutultani. Yksi poikkeus oli Venäjän suurlähetystön edessä ollut Anna Politovskajan murhan jälkeinen kynttilämielenosoitus, vieläkin harmittaa, etten ehtinyt sinne.

    VastaaPoista
  5. En ole osallistunut ikinä mielenosoitukseen! Nyt melkein tuntuu siltä, että olen jäänyt jostain paitsi. En ole kokenut oikeastaan mitään niin s u u r t a vääryyttä ja tunteen paloa,että olisin mihinkään sellaiseen mennyt mukaan. Tai onhan maailma vääryyksiä pullollaan sodat, nälänhätä, ekokatastrofit jne. Jotenkin tuntuu, että ne ovat asioita, joihin se ei tehoa.

    VastaaPoista
  6. Tillariina
    Kun lapseni olivat pieniä kuulin usein sanovani, että on aika vaikea sanoa onko joku asia suuri tai pieni. Nyt pieneni ovat suuria, ja olen onnellinen siitä, etten vieläkään osaa olla varma asioiden suuruus- ja tärkeysjärjestyksistä. Se on lohdullista siksikin, että silloin jaksaa uskoa voivansa vaikuttaa niihin, joihin ei edes yrittäisi, jos olisi varma, että ne ovat suuria tai liian suuria. En kyllä voi pröystäillä sillä, että olisin kovasti vaikuttanut.

    VastaaPoista
  7. Usein se nuoruuden ehdottomuus laantuu aikuisuuden rakentavaksi kypsyydeksi - ainakin Pekka Haaviston kohdalla. Kyllä niistä mielenosoittajista taitaa tulla elämässä eteenpäin meneviä ihmisiä. Minusta on huolestuttavampaa, jos nuorilla ei ole mielipiteitä ja ainoa mielekäs tekeminen on tupakanpoltto ja kiroilu.

    VastaaPoista
  8. Ihan mieletön tarina! Siis tuo tomera ja viisas Sigrid.

    Niin, minäkin suhtaudun peruspositiivisesti mielenosoituksiin, sillä niihin osallistuvat sentään tekevät jotain uskomansa asian eteen. Enemmistö istuu kuitenkin kotisohvalla ja katsoo päivitellen uutisia.

    VastaaPoista
  9. Ilona H
    Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa on kiinnostava artikkeli nuorten arvostuksista. Yllättävästi yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli aika alhaalla listassa. Tutkija arveli yhdeksi syyksi demokraattisen vaikuttamisen hitautta. Olisi kiinnostavaa lukea, millainen lista olisi ollut, jos vanhemmilta iköryhmiltä olisi kysytty samat kysymykset.

    Kirjailijatar
    Minäkin kuulun tuohon enemmostöön enkä yhtään tykkää kuulumisestani.

    VastaaPoista
  10. Ihailen taitoasi kuvittaa ajatuksiasi älykkäästi. Nytkin luin ensin otsakkeen ja olin ymmyrkäisenä. Sitten katsoin ylintä kuvaa, harmaata taloa harmaan verhon takana? Seuraavan kuvan "lyst" alkoi jo mietityttää, mitä tuleman pitää. Viimeisessä kuvassa ikkuna oli avoinna ja joukko puuhahmoja oli ryhmittynyt ikkunalaudalle. Satoin jo arvailla, mistä ehkä kirjoitat. Kuin lahjapakettia olisi aukaissut.
    Ihmiset voivat muuttaa maailmaa mielenilmaisuin, teoin ja valinnoin. Luulen, että se on meidän tehtävämmekin. Jokaisen sukupolven. Itselleni on riittänyt henkilökohtaiset valinnat, mm. ilmastomuutoksen suhteen olen tehnyt aika isoja ratkaisuja elämässäni.

    VastaaPoista
  11. Päivi
    Kiitos kannustuksesta, se lämmitti.
    Olen herännyt hävettävän myöhään esim. ilmastonmuutoksen suhteen, ja vieläkin mielessäni kummittelee mörkö: yksi pieni ihminen ei mitään kuitenkaan voi. Mutta maailmassahan on vaan pieniä ihmisiä ja me voimme.

    VastaaPoista
  12. Tykkään mielipiteistä ne tuovat värikkyyttä ja laittavat asioita liikkeelle.
    Hidaskin liike on parempi kuin ei mitään. Siis sytytään vaan hitaasti mekin:)
    (Tai no, minä saatan ottaa kyllä kantaa nopeastikin, vain hetken mielijohteesta.
    Ei sekään ole viisasta, ei).

    VastaaPoista
  13. Pioni
    Yritän opetella, mitkä asiat vaativat kannanottoani, mitkä eivät. Kannanotto taas vaatii tietoa, luuleminen ei riitä. Mainitsemasi hidas syttyminen saattaa olla tarpeellisen tiedon keräämisen ja käsittelemisen edellytys.

    VastaaPoista
  14. Ihailtavaa valveutuneisuutta ja rohkeaa vallankumouksellisuutta viimeiseen asti, hienoa!

    Toivoisipa tämän päivän vallankumouksellisille, kaksi vuotta vankeutta saaneille venäläis Pussy Riot jäsenille samanlaista uskoa oikeaan ja voimia. Nykyään ei enää tarvitse tyranneja ampua, kun nopeutuneen tiedonkulun voi sanansäilällä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  15. Rita
    Kun ajattelee kaikkea sitä pyssynpaukuttelua, jota maailma kuitenkin on täynnä, on pakko kysyä miksi mainitsemasi sanansäilä ei riitä. Sen pitäisi totta tosiaan riittää!

    VastaaPoista