maanantai 8. lokakuuta 2012

Suu kiinni ja panosta pinkkiin!



Kampaaja leikkaa hiusteni hapsuuntuneita latvoja ja puhuu taukoamatta.
Pakenen puhetta selailemalla iltapäivälehteä ja silmiini osuu otsikko - Panosta pinkkiin. Arvaan, että kyse on rintasyöpäkampanjasta, mutta en pysty keskittymään lukemiseen koska yritän nyökytellä kampaajan puheeseen oikeissa kohdissa.

Sitten bussilla keskustaan. Se on vähän noloa, sillä periaatteessa kävelisin yhtä nopeasti.
Bussissa koululuokka ja paljon ääntä. Ääni lähtee pojista. Tytöt istuvat hiljaa ja näyttävät vakavilta.
Kun luokka poistuu bussista, pojat menevät ensin, tytöt vasta sitten, ja jokaikisellä tytöllä on vaaleanpunaiset vaatteet tai ainakin vaaleanpunainen reppu tai pipo.

Kotimatkankin kuljen bussilla, eikä se nyt tunnu edes nololta, sillä minulla on painavat kantamukset.
Edessäni istuu pariskunta. Mies puhuu yhteen menoon koko sen matkan, minkä bussissa istun. Naisella on vaaleanpunainen kaulahuivi. Ei puhu.

Mutta se paljon puhuva kampaaja oli nainen, ja hänellä oli pinkkiä vain hiuspinnin verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti