Heräsin eilen Pietarissa. Katselin huikeita näkymiä ja huomasin miettiväni miten tästä kirjoittaisin blogiini, mitä kuvaisin.
Melkein pelästyin kun ymmärsin, etten katsonut vapain silmin enkä antanut ajatusteni viilettää vapaina.
En katsonut itselleni.
En ajatellut itselleni.
Eikä sillä ollut mitään tekemistä epäitsekkyyden kanssa.
Sitten muistin Muumimamman, joka kerran, kaikkeen jakamiseen väsyneenä, lähtee yksin rannalle ja päättää poimia näkinkenkiä ihan vaan itselleen.
Eikä sillä ollut mitään tekemistä itsekkyyden kanssa.
En ole väsynyt bloggaamiseen mutta nyt teen niinkuin Muumimamma. Etsin asiat, jotka ovat tärkeitä omille silmilleni ja omille ajatuksilleni.
Muumimamma tuli takaisin aikansa aarteita kerättyään. Ehkä minäkin joskus.
Kiitos kaikki te ihanat, jotka olette lukeneet, kommentoineet, rohkaisseet.
Tervetuloa takaisin kun olet kerännyt tarpeeksi niitä ajatuksia ja aarteita. Tauko on joskus tarpeen!
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita!
t.Tillariina
Juuri tuossa on bloggauksen ansa, jota minäkin olen miettinyt. Että alkaa kirjoittaa muiden silmille, peilata itseään toisten kautta. Blogihan on julkinen foorumi, jolla voi omia ajatuksiaan levittää ja testata laajemmin. Toisaalta blogi on verkkopäiväkirja, jota voi myös pitää (ainakin pääasiassa) itseään varten - ainakin esimerkiksi oman blogini kirjapäiväkirjaosion kuvittelen pitkälti tällaiseksi. Tärkeintä on olla itselleen rehellinen, eikä lähteä kirjoittamaan muiden hyväksyntää kosiskellen.
VastaaPoistaBlogiasi on ollut ilo seurata, ja olen ollut aavistelevani sinussa jonkinlaista sukulaissieluisuuttakin. Pohdiskelevat kirjoituksesi ovat olleet asian ytimeen osuvia ja kuvasi harmonisen kauniita. Ymmärrän kuitenkin oman tilasi tarpeen joten toivotan hyvää jatkoa. Toivottavasti tauon jälkeen jatkat taas bloggailuakin, meidän lukijoiden iloksi.
Näipä meistä monelle usein käy. Onko se meidän naisten/äitien roolissa, asettaa muut ihmiset ja asiat etusijalle ja unohtaa omat tarpeet ja vaikuttimet?
VastaaPoistaTästä Irja Askolan runossa samasta asiasta:
Hei Mirja
pitkästä aikaa
mitä sinulle kuuluu
Kiitos, minulle kuuluu oikein hyvää
esikoiseni aloitti juuri koulun
nuorimmaiseni pääsi musiikkileikkikouluun
ja mieheni sai toivomansa ylennyksen
Niin
mutta mitä SINULLE kuuluu?
Vai Muumimamman elkeitä aiot...
Hienoista menettämisen tunnetta päätöksestäsi koen, mutta samalla uskon ymmärtävänäni ratkaisuasi. Toivon sinun kuitenkin palaavan aarteenetsintä reissultasi tänne takaisin.
Kiitos itsellesi hienoista ja viisaista elämän myönteisistä pohdinnoistasi ja vastauksistasi.
Ihania aarteenetsintä retkiä!
Toivottavasti tulet joskus takaisin. Täällä on ollut ilo vierailla, katsoa kauniita kuviasi ja lukea ajatuksisasi.
VastaaPoistaKiitos!
P.S. Minä herään kahden viikon päästä Pietarista.
Toivotaan, että loma on lyhyt ja antoisa,
VastaaPoistaOdotan sitten postauksiasi.
Mukavan aurinkoisia syyspäiviä.
Tillariina
VastaaPoistaKiitos!
Sinulle samoin kaikkea hyvää!
Ina
Kiitos sinulle!
Blogiasi lukiessani olen aavistellut samaa.
Rita
Kiitos sanoistasi! Ja kiitos tuosta runosta! Se on niin totta!
Jaana
Kiitos!
Iloa pietarinmatkallesi!
Arleena
Kiitos sinulle.
Sinulle myös hyvää syksyä!
Tauko voi olla lyhyt, henkinen pieni pysähdys.
VastaaPoista(Luin tekstisi jo aamulla, mutta en ymmärtänyt taukosuunnitelmaa).
Jos pidät tauon, tule toki takaisin kunhan aika on.
Sinulla on oma tärkeä paikkasi ajattelevana kirjoittajana.
Saat lukijankin miettimään näkökulmiasi.
Tunnistan ajatukset blogisilmillä katselusta.
Toisaalta, kun on paljon paikoillaan,
eipä paljon voi näkemästään raportoida,
ylläpitää vain blogia.
Ihana viisas Muumimamma, samoin sinä! Voi hyvin, missä kuljetkin♥
VastaaPoistaLämmöllä Hannah
Ihmeen tiheästi oletkin jaksanut tehdä ajatuksia herättäviä postauksia. Varmasti haasteellisempaa kuin esim. meitsin päiväkirjamaiset postaukset.
VastaaPoistaOikein hyvää syksyä ja ajatusten keräilytaukoa Sinulle !
Rva Pioni
VastaaPoistaSinulle hyvää jatkoa omaan blogiisi! Omalla kohdallani en ole vielä päättänyt palaanko, tai palaanko jossain toisessa muodossa.
Hannah
Kiitos!
Muumimamma kyllä kelpaa roolimalliksi ainakin itselleni.
Päivi
Hyvää syksyä ja jatkoa postauksiisi!
Maaretta
VastaaPoistaKiitos. Kaikkia hyviä asioita sinulle myös blogiisi kirjoitettavaksi.
Minä ihailen sinun tapaasi kirjoittaa. Pinnan alla aina niin paljon viisautta.
VastaaPoistaMinäkin olin vähän Muumimamma, mutta pari viikkoakin teki ihmeitä. Olen muuten kerran myös ollut "oikeasti" Muumimamma, naamiaisissa ja viimeisilläni raskaana :)
Kiitos ihanasta blogistasi, toivottavasti tulet takaisin, kun olet kerännyt tarpeeksi näkinkenkiä itsellesi.
Kirjailijatar
VastaaPoistaKiitos! Ja samat sanat. Kiva, että pari viikkoa teki ihmeitä, sinulla on niin paljon jaettavaa!
Kurkin,
VastaaPoistanäkyykö näkinkenkiä tai mitään.
Tulipa lumi ja vaihtui vuodenaika.
Minä niin haluaisin talvella olla muumi.
Toivottavasti sinä et ole.
Rva Pioni
VastaaPoistaTaidan pistää piiloon poimimani näkinkengät. Toistaiseksi ainakin. Mutta hei, ollaan vaan muumeja aina kun siltä tuntuu, melkein aina ainakin.
Ihana viisas sinä♥
VastaaPoistaMaria
VastaaPoistaKiitos, epäilen että sinäkin.
Tuu ny takaasi.Äiteelle ja kaikille rakkaille olen avaallut "aja varovasti" juttua sen verran,että luulen niiren tietävän notta mä rakastan niitä.
VastaaPoistat.Elenna
Elenna
VastaaPoistaÄiteet ja muut rakkaat tarvitsevat hämmästyttävän usein sitä, että viestit rakastamisesta avataan.
Täällä sinun blogissasi on aina ollut mieluisaa luettavaa ja katseltavaa. Kiitos! Hyvää uutta vuotta ja hienoja näkinkenkälöytöjä!
VastaaPoistakatakos
VastaaPoistaKiitos.
Hyvää uutta vuotta ja kauniita näkinkenkiä myös sinne!