sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Google hukkaa avaimia



Minulla on mies, joka on kävelevä google. Tietää kaiken, muistaa kaiken.
Joskus kyllä olettaa. Tämä mainittakoon siksi, ettei vallan ylpistyisi kun kuitenkin lukee tätä.

Minä en tiedä kaikkea enkä välitä muistaa kaikkea tietämääni.
Aina vaan useammin totean onnellisena: "Ei minun tarvitse tuotakaan tietää".

Hämmästyttävän usein google kuitenkin etsii avaimiaan.
Minä hukkaan vain käsineitäni.

10 kommenttia:

  1. Äitini seinällä lukee: "En tarvitse tietosanakirjaa, mieheni tietää kaiken."

    VastaaPoista
  2. Hauska juttu! Meillä mieheni väittää samaa minusta: tietää kaiken , muistaa kaiken ja joskus olettaa olettaa muistavansa ja tietävänsä oikein.

    Mutta, mutta, ne käsineet ja varsinkin avaimet. Käsineiden oletan löytyvän hattuhyllyltä ja avaimien laukusta tai viimeksi päällä olleen takin taskusta. Avaimet ovat ongelmani, sen myönnän.

    VastaaPoista
  3. Minulla oli mies, joka tiesi kaiken, mutta muisti arkisia asioita hyvin vähän. Olimme hyvä pari, minulla on mainio arkimuisti, jonka avulla miehenkin arki pysyi helposti hallittavissa. Jokseenkin parhaita hetkiä olivat ne sellaiset, että "Missä on mun---" "Näin mustan piposi viimeksi tuossa korissa." ja ne sellaiset, että "Ammutaanko sodissa paljon omia?" "(faktaa ja lukuja siitä, kuinka paljon sodissa ammutaan omia)".

    VastaaPoista
  4. Ollaas iloiset, että meillä on noin fiksut miehet!(Minullakin:)
    Minä sen sijaan kaipaan, että voisin soittaa avaimiin, bussikorttiin ja silmälaseihin. Enkä kyllä milloinkaan esittele enkä kehuskele omalla tietämykselläni. Ompahan vastapainoa fiksulle miehelle.

    VastaaPoista
  5. Leena, voisi lukea minunkin seinälläni!

    Marjatta, loppujen lopuksi olisi kai kamalaa olla semmoinen, jolta mikään ei koskaan olisi hukassa ja jolla kaikki jutut olisivat tiedossa ja muistissa.

    Ilona, arkimuisti on hyvä sana, otankin heti käyttöön.

    Pioni, ai sinäkin! Minäkin olen haikaillut soittomahdollisuutta, varsinkin silmälaseihin.

    VastaaPoista
  6. Minun arkimuistini on päästäisen luokkaa. Oikein nolottaa olla näin hapero. Avaimia etsin joka päivä.
    Mutta muistan sairaalloisen hyvin ihmisten syntymäpäiviä, puhelinnumeroita, hääpäiviä, kuolinpäiviä, nimipäiviä. Kaikkea tarpeellista siis.

    VastaaPoista
  7. Liinu, ei kaikkea kannata muistaa eikä tietää. Haperous saattaa pitää pään hyvin tuuletettuna, ihan tiivis pää saattaisi vaikka homehtua.

    VastaaPoista
  8. Ennen lapsia mun näkömuisti piti huolen siitä että tiesin aina missä tavarat oli. Mutta sitten.

    Sitaattimuisti on kans kohtalainen, mutta melko suuripiirteinen. Muistan lukeneeni jotakin sen tapaista että... :)

    VastaaPoista
  9. Mr Google? Minä en ennen hukannut avaimiani, mutta nyt olen hukannut lyhyen ajan sisällä jo pari kertaa...olenko siis viisastumassa vai pöhköytymässä?

    VastaaPoista
  10. Kata, ennen lapsia mulla oli jopa sisäinen kello mutta veivät senkin.
    Sitaattimuisti olisi ihana, tai olisikohan? Jos vaikka alkaa muistaa hoopojakin juttuja.

    Kirjailijatar, jospa tuo olisi kääntäen verrannollista; avaimet hukassa, faktat päässä, faktat hukassa, avaimet.. Sitä mieltä kyllä olen, ettei tietäminen ole samaa kuin viisaus, ja että pieni pöhköytyminen on ajoittain piristävää.

    VastaaPoista