tiistai 11. tammikuuta 2011

Märkä paita



Läheisyys ei ole helppo juttu.
Läheisyys, rakkaus ja syvä ystävyys on valo, jossa kaikki se mikä meissä on rikki tai keskeneräistä, paljastuu.
Ilman läheisyyttä muutumme helposti rooleiksi ja valheiksi.

Toisaalta on viisasta, ettei päästä lähelleen ketä tahansa, vaan asettaa rajat heille, jotka eivät ehkä itsekään tiedä tahtovansa pahaa ja jotka etsivät haavoja lyödäkseen.

Todellinen läheisyys on lämmin syli, jossa voi olla rakastettu ja hyväksytty heikkona ja huononakin ja jossa voi itkeä kyyneleitään häpeämättä.

Tämä toimii myös toisin päin.
Luulen, että meillä jokaisella pitäisi olla silloin tällöin märkä paita, sylissämme itketyistä kyyneleistä kastunut.

9 kommenttia:

  1. Kauniimmin tuota ei voisi sanoa! Läheisyys ja hyväksyntä sille mikä meistä silloin näkyy, saa meidät tosiaankin aidoksi. Ihastuin ensimmäiseen kuvaan tekstin kaverina.

    VastaaPoista
  2. Minä olen tarkka siitä, kenet lähelleni päästän.
    Ehkä liiankin tarkka. Moni upea ihminen voi jäädä vieraaksi varovaisuuteni takia.

    Jotenkin vaan elämä on opettanut varomaan. Sisintä on suojeltava, sitä ei saa heittää kuin luuta koirille.

    VastaaPoista
  3. Dahlia, sitten sitä miettii, että onko kovin epäaidolta vaikuttava ihminen semmoinen, joka ei koskaan ole saanut kokea aitoa läheisyyttä ja hyväksyntää.

    Liina, olen ajatellut, että läheisyyttä pitää kasvattaa varovaisesti tunnustelemalla. Toisaalti uskon vaistoon; hyvin harvoin se erehtyy, jopa ensivaikutelma osoittautuu usein paikkansapitäväksi.

    VastaaPoista
  4. Niin, ihminen kai näyttää itsestään puolia, joista on saanut hyväksyntää. Onko se vähemmän aitoa vai itsesuojeluvaistoa, mene ja tiedä. Psykoterapiatyössä huomaa, että haavoittuvuuden lisäksi ihmisten on vaikea näyttää myöskin positiivisia tunteita. Uskon tuohon mitä kirjoitit; että läheisyys on lämmin syli jossa saa itkeä kyyneleitä häpeämättä. Myöskin uskon syliin jossa saa iloita, mikä ei ole sekään itsestään selvyys.

    VastaaPoista
  5. Ilo ja suru.Käsikkäin ihmisenä olossa.Syntyi monta ajatusta tästä .Kiitos Pirkko.

    VastaaPoista
  6. Pysähdyin miettimään sanojasi. Läheisyys, miten yksinkertaista ja helppoa, kun on lähellä se joku.
    Taakka yksinäisille. Sammunut valo.

    VastaaPoista
  7. Dahlia, positiivisten tunteitten ilmaiseminen ei sekään todella ole itsestäänselvyys. Tässä voi vielä olla joku kulttuuripoittikin, jotenkin ainakaan Suomessa "ei sovi" olla kovin onnellinen. Kateuskin vaanii nurkan takana. Kuitenkin on niin hyväätekevää tavata aidosti ja avoimesti onnellinen ihminen!

    Maria, on suuri taito osata muistaa myös iloiset ja hyvät asiat silloinkin kun huolet vievät voimia. Olen blogiasi lukiessani huomannut että osaat.

    Arleena, toisten kokeman läheisyyden katseleminen vierestä on varmasti suurikin taakka yksinäiselle. Samalla siihen saattaa sisältyä lupaus siitä, että uusia valoja syttyy.

    VastaaPoista
  8. Hannele, hyvä jos ei tarvitsekaan.

    VastaaPoista