lauantai 20. elokuuta 2011

Kerran kesässä Turku



Isäni, jäyhä perusmies ei paljoja puhunut, tunteitaan ei näyttänyt senkään vertaa.
Paitsi Turussa.

Kun olin lapsi, ajelimme Helsingistä Turkuun suunnilleen kerran kesässä.
Kahden, isä ja minä, ja turkureissuistamme muodostui minulle sarja lapsuuteni avainkokemuksia.
Turku sulatti isäni lämpimäksi ja iloiseksi.
Turussa isä puhui, muisteli turkulaisnuoruuttaan.
Kuljimme kahvilasta kahvilaan ja söimme leivoksia koko päivän.

Tänään Turussa mies ja minä.
Kuuntelin torilla tuttua puheenpoljentoa, ja sanoja kaukaa lapsuudesta: Aninkaistenkatu, Puutori, Samppalinna.
Söimme hyvin, joimme kahvia joen rannassa.
Leivoksia emme syöneet, eikä Turku koskaan ole minulle vain Turku.

16 kommenttia:

  1. On tosiaan ihan erilaista, kun paikkaan liittyy tunnekokemus ja varsinkin noin intensiivinen kuin sinulla on ollut isäsi kanssa. On niin erilaista olla vanhemman kanssa kaksin ja jakaa joku kokemus yhdessä kuin aina koko perheen kanssa.

    Minulle Turku on vain Turku, mutta niin mieluinen paikka, että olen käynyt siellä jo pari kertaa pienellä hotellilomalla muutaman vuoden aikana.

    VastaaPoista
  2. Minullekaan Turku ei ole vain Turku, vanhin lapseni syntyi siellä 22 vuotta sitten. Vaikka asuinpaikka on muuttunut vuosien varrellla monesti, joka vuosi kesäkuun 14 päivä ajatukset vievät Turkuun.

    Ihan konkreettisestikin Turku on minulle olemassa, ikuisen opiskelijan opiskelukaupunkina.

    Sinun kuvasi ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
  3. Turussa on vetovoimaa, jota on vaikea kuvailla, se pitää kokea.

    VastaaPoista
  4. Katriina;
    tänään ihmettelimme miksi emme käy Turussa useammin.

    Jaana;
    minullekin Turku on myös opiskelukaupunki, tosin ei omani. Lapsistamme toiseksi vanhin opiskeli siellä. Kun hän muutti lapsuuskodista Turkuun, tunsin, paitsi haikeutta, myös iloa siitä, että kyseessä oli juuri Turku. Jotenkin tuntui kuin olisin lähettänyt hänet kotiin, mikä oli sinänsä hassua, koska itse en koskaan ole asunut Turussa, eikä siellä enää ollut sukulaisiakaan.

    Maria;
    haleja!

    VastaaPoista
  5. Arleena;
    voisiko ainakin osa siitä olla sitä, että Turulla on niin pitkät juuret?

    VastaaPoista
  6. Ei ihan kerran kesässä, mutta aika usein kuitenkin :) Turku on hieno kaupunki. Ja tuollaiset muistot tekevät siitä varmasti vielä tärkeämmän.

    VastaaPoista
  7. Sarppu;
    eilen ihmettelimme miksi käymme Turussa nimenomaan kesäisin, ja miksi emme useammin.
    Minulla on muutama muukin kaupunki ja paikkakunta, joihin liittyy tärkeitä muistoja, mutta ainoastaan Turku tuntuu jotenkin kodilta. Oletan, että se johtuu siitä, että juureni ovat siellä.

    VastaaPoista
  8. Rakkaat muistot kantavat läpi elämän.
    Kiitos tästä♥

    VastaaPoista
  9. Hannah;
    je huonot muistot voi yrittää kompostoida niin, että niistä tulee kasvualustaa uusille, hyville.

    VastaaPoista
  10. Turun vetovoima todella taitaa liittyä paikan pitkään kaareen? Suunnittelen syksyistä Turku-retkeä ystävän luo. Viimeksi olin siellä talvella, joulukuun alussa. Turku oli aivan lumen peitossa silloin itsenäisyyspäivänä. Joulumarkkinat alkoivat ja oli todella tunnelmallista.

    VastaaPoista
  11. Päivi;
    Turun joulumarkkinat? Kun tarkemmin ajattelen, niin olisihan pitänyt ymmärtää, että siellä on semmoisetkin. Alkoi heti kiinnostaa.

    VastaaPoista
  12. Kauniit kuvat, Pirkko. Muistin jäyhästä isästäni saman piirteen. Kun kesäisin saavuimme ulkosaaristoon hänen lapsuudenkotiinsa, isäni silmin nähden vapautui ja rentoutui monista raskaistakin valinnoista ja päätöksistä, joita oli nuorena tekemään. -leena

    VastaaPoista
  13. Anonyymi;
    Leena, saimmekohan tilaisuuden nähdä hetken isiämme sellaisena kuin he pohjimmaltaan olivat? Toisaalti ei jäyhyys välttämättä ollut naamiota, elämä vaan oli kuorruttanut. Kuitenkin uskon, että tosinta oli se, mikä tuli esiin vapautumisen hetkinä. Siitä taas tulee mieleen se, ettei ydin kovinkaan helposti tuhoudu, odottelee vaan tilaa, jossa mahtuu olemaan.

    VastaaPoista
  14. Ihan uudenlaisia kuvakulmia kaupunkiimme. Hassua, miten eri silmin sitä voi nähdä.

    Minusta jotenkin tuntuu, että tulin tänne vahingossa ja sitten vain jäin. Ja se jääminen on venähtänyt vuosien mittaiseksi. Ensin rakastuin Turkuun, sitten kyllästyin ja nyt minulla on siihen lämmin suhde :)

    VastaaPoista
  15. Kirjailijatar;
    olen kuullut sanottavan, että Turku pysyy kauan suljettuna sinne muualta muuttaneille, sinulle ei näköjään käynyt näin. Sitten mietin kyllästymistä, joka menee ohi ja muuttuu lämpimäksi suhteeksi, semmoinen on kai aika harvinaista ja hyvin onnellista.

    VastaaPoista