Näin pukeutuneen

Minusta on ihanaa kun ihmiset pukeutuvat.
Pukeutumisella en tarkoita alastomuuden vastakohtaa.

Pukeutuminen on leikkiä, välittämistä, uskaltamista,viitsimistä, iloa omasta itsestä, rohkeutta olla erilainen jos on erilainen tai samanlainen jos on samanlainen. Taidetta.
Siihen ei tarvita suuria rahoja, suuri peili ei ole pahitteeksi.

Tänään näin pukeutuneen.
Bussipysäkillä nainen ilman ikää ja meikkiä. Musta kaapumainen, nilkkapituinen takki jotain ohutta materiaalia, vyö solmittu niin, että siluetti oli kaapumaisuudesta huolimatta kapea. Jalassa mustat, korkeakorkoiset nauhanilkkurit, niskassa huoleton nuttura.
Huolettomuudesta huolimatta kokonaisuus kaukana antaa mennä meiningistä.
Oli se senverran kaunista, että minulle tuli tunne kuin olisin pistäytynyt taidenäyttelyssä.

Vielä

Parvekkeella kukkii vielä, ja auringonläikkä lattialla on lämmin.
Linnut viipyvät, eivät vielä lennä pois, välillä vain kävelevät kuvasta.
Vihreä viipyy mutta antaa päivä päivältä enemmän tilaa tulevalle.

Juomme kesän viimeiset ulkokahvit merenrantakahvilassa. Taas.
Viikon kuluttua ehkä taas uudet viimeiset.
Näitä viimeisiä tulee aika usein, vähän samalla tavalla kuin jouluja vanhoille ihmisille.

Tarjolla taikinaa

Miehelle oli tulossa vieraita. Miehiä. Joku yhtiökokous. Itse lähdin elokuviin.
Ennen lähtöäni tein kahvin kanssa tarjottavaksi kaksi omenapiirakkaa, joista toisen laitoin heti uuniin.
Mies sai ohjeeksi laittaa toinen piirakka uuniin ensimmäisen paistuttua valmiiksi.

Palasin leffasta vieraitten jo lähdettyä. Kysyin, oliko piirakka hyvää. Mies kertoi vieraiden vaikuttaneen tyytyväisiltä, joku oli kuulemma ottanut kaksikin palasta.

Keittiössä odotti yllätys. Ensimmäiseksi uuniin ehtinyt piirakka oli koskematon. Se toinen ei, jäljellä oli enää rippeet. Se vaan ei ollut koskaan käynyt uunissa.

Varmuuden vuoksi: kuvassa ei kumpikaan jutun  piirakoista.

Hetket

En ihan nikottelematta niele hurskaita kehoituksia tarttua hetkeen tai elää tässä ja nyt.
Ruotsisksi se sanotaan vielä ronskimmin: Fånga stunden. Siis: Pyydystä/ vangitse hetki.
En usko, että hyvät hetket tykkäävät semmoisesta.

Luulen, että ymmärrän hyvän tarkoituksen, mutta minusta tässä on silti jotain kouristuksenomaista.
Ihmisen mieli harhailee aina, kaikki vapaa harhailee.
Samalla kun olemme tässä ja nyt, olemme myös menneessä ja tulevassa. Jos ei muuten, niin seuraavan tunnin tehtävissä ja täytymisissä.
Nauttimiseen panostava mieli ei välttämättä ole kovinkaan vapaa.

Mutta jos ei rutista hetkiä kouraansa ja tavoittele pakonomaisesti hyvää, on pienten hyvien hetkien huomaaminen ja tietoisesti eläminen elämäntaitoa ja taidetta.
Liian suurista annoksista tulee ähky.

Asennekysymys

Kura ei selvästikään tartu kaikkiin.
Minuun tarttuu.

Tuorein havainto leikkipuistosta.
Sekä yksivuotiaasta, että minusta näkyi, että olimme suorittaneet kaivauksia hiekkalaatikossa ja vähän muuallakin.
Sitten keinuttiin.
Viereisessä keinussa nökötti vaaleanpunaisiin puettu taapero, jota keinutti vaaleanpunaiseen ja hillittyyn vaaleanharmaaseen puettu keinuttaja, jolla oli korkeakorkoiset, vaaleat mokkasaapikaat.
Ei ryppyjä, ei tahroja, molemmilla hiuksetkin ojennuksessa.

En kaipaa vaaleanpunaista täydellisyyttä, mutta en myöskään halua pukeutua kaikenkestävään tefloniin.
Kaivaukset kuitenkin jatkuvat, ja ajattelen, että jos kuraa katsoo oikealla asenteella, se voikin olla kaunista.

Yllätys

Kahvila Helsingin keskustassa täynnä ihmisiä. Naapuripöydässä siististi pukeutunut keski-ikäinen pariskunta.
Nainen kutistui hetki hetkeltä näkymättömämmäksi, selvästi tahtoi niin.
Mies näkyi.
Mies myös kuului. Antoi äänekkäästi kiukkuista palautetta tarjoilijoille. Useamman kerran ja turhaakin turhemmista jutuista.

Kuuntelin aikani, nousin sitten ja kehoitin miestä rauhoittumaan vaikka hyvin tiedän, ettei kiukkuinen pyynnöstä hiljene.
Sainkin kuulla kunniani ja myös selostuksen sananvapaudesta ja suomalaisesta politiikasta.

Jatkoin kahvinjuontiani.
Äkkiä mies vuorostaan nousi ja tuli kohti. Ehdin jo ajatella: "Nyt se humauttaa".
Ei humauttanut. Katsoi kauniisti silmiin ja sanoi: "Haluaisin vain pyytää anteeksi käytöstäni".

Varasto

Minulla on tytär, joka viljelee kauneutta ja viisautta, ja tartuttaa eteenpäin viljelemäänsä vaikkei aina  edes huomaa tartuttavansa.
Nyt varmaan huomasi, koska sähköpostia ei oikein voi lähettää huomaamattaan.
Tämmöistä sain; sitaatti on Tove Janssonin oletti tytär, ja suomennan sen vapaasti.

"Syksy on aikaa, jolloin kannattaa kerätä mahdollisimman suuret varastot.
Kannattaa kaivaa itselleen pesä syvälle omaan sisimpään ja kerätä sinne turvaan ja lämpöön kaikki se, mikä on omaa ja kallisarvoista.
Kun kylmät ja myrskyt sitten tulevat, ne hapuilevat pitkin seiniä ja etsivät sisäänpääsyä, mutta eivät löydä."

Tähän on kovin vaikeaa lisätä mitään.