Parvekkeella kukkii vielä, ja auringonläikkä lattialla on lämmin.
Linnut viipyvät, eivät vielä lennä pois, välillä vain kävelevät kuvasta.
Vihreä viipyy mutta antaa päivä päivältä enemmän tilaa tulevalle.
Juomme kesän viimeiset ulkokahvit merenrantakahvilassa. Taas.
Viikon kuluttua ehkä taas uudet viimeiset.
Näitä viimeisiä tulee aika usein, vähän samalla tavalla kuin jouluja vanhoille ihmisille.
Ihanat syksyiset kuvat...☺
VastaaPoistaIrmastiina;
VastaaPoistaoli niin kaunista, että olisi voinut räpsiä vaikka silmät ummessa.
Hyvää syksyä sinulle...huomaan ajattelevani jo joulua enemmän tänään kuin eilen...
VastaaPoistaMaria;
VastaaPoistasinulle myös! Joulu ei kyllä muuten ole vielä ehtinyt ajatuksiini, vaikka kesän "viimeisiä" kahveja juodessani muistin miten monena vuotena äitini vietti viimeistä jouluaan.
Kosketat ja pysäytät taas.
VastaaPoistaMinä taas ihan jälkijunassa täällä kommentoin, että tuo "Hetket"-kirjoituksesi oli älyttömän hyvä, allekirjoitan joka sanan. Ja "Yllätys"-postaus: olipa tosiaan yllätysloppu tarinalla! Ihana yllätys.
VastaaPoistaRouva Kameleontti;
VastaaPoistakiva jos niin.
Lumikko;
kiitos. Koskaan en kyllä saa tietää oliko yllätys ihana vieraistakin.
Helsinki on kyllä niin kaunis kaupunki - kaikkina vuodenaikoina täältä löytyy kauneutta.
VastaaPoistaPäivi;
VastaaPoistajoskus talvella kun lumi muuttuu hetkessä harmaaksi, ja kaikkialla on hiekansekaista jäätä, Helsinki on minusta ruma, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä Helsingin kauneudesta.