perjantai 29. lokakuuta 2010

Kauneus



Kaunis on kaunis sana. Silti minulle tulee tunne, että sitä olisi jotenkin kuorittava, katsottava, mitä sisällä on. Aika paljon siitä, mitä kauniiksi sanotaan ei mielestäni ole sitä. Ei kanonisoitu missikauneus, ei mikään viimeisenpäälle aseteltu, viilattu, puleerattu, homogenisoitu tai pastoroitu, oli kyse sitten mistä tahansa. Kaikki aito taas on mielestäni kaunista ja jopa vanhetessaan kaunistuvaa.

On toki makuasioita, mutta sittenkään en usko fraasiin kauneudesta katsojan silmässä. Aivan varmasti on olemassa objektiivinen kaunis samoin kuin on objektiivinen ruma, siinä välissä sitten tosin iso harmaa alue, jota kommentoidessa kannattaa pitää suu somasti supussa.

Dostojevskin toteamus siitä, että kauneus pelastaa maailman, on mielestäni totta. Kauneus parantaa, avaa, koskettaa. Kauneus ja totuus kuuluvat jollain tasolla erottamattomasti yhteen. Se taas ei sulje pois sitä, että kauneus voi myös leikkiä ja hullutella, rönsyilläkin.

Silmäni ja korvani etsivät kaunista. Kuitenkaan en usko, että kauneudessa on kyse vain aistihavainnoista.  

8 kommenttia:

  1. Ihmisen sielukin voi tosiaan olla kaunis. Myönteisesti ja valoisan rauhallisesti asioihin suhtautuva ihminen on kaunis.

    VastaaPoista
  2. Tuota kauneutta ja aistihavaintoa pitää ihan jäädä miettimään...
    Entäs miten tuo sielun kauneus "aistitaan"? Tunnistan sen kyllä.
    Minä pidän myös rumankauniista.

    VastaaPoista
  3. Kauhean moni sanoo että aito on kaunista. Mutta mitä se aito on? Vähän vastauksesta riippuu olenko samaa mieltä.
    Tekemäni huomio: Suomessa pidetään suuressa arvossa aitoa, rehellistä, "rehtiä", avointa. Jopa jotakin ruokaa mainostetaan niin että se on "rehellistä". Napakymppi -tyyppisistä ohjelmista en edes ala:-) Siellä listan perään lisätään sitten vaan enää "huumorintajuinen".

    VastaaPoista
  4. Katriina, totta on. Sitten taas se, että mikä saa ihmisen suhtautumaan asioihin myönteisesti ja valoisasti, on oma kapittelinsa. Olisiko kyseessä jopa jokin hyvän ketju?

    Rva Pioni, minäkin uskon tunnistavani sen, mutta en todellakaan osaa sanoa mistä ja miksi.
    Rumankaunis on minustakin kaunista ja kiinnostavaa. Usein myös yllättävää.

    Piilomaja, sanopas se! Aito on niitä sanoja, joita on helppo pudotella ajattelematta sisältöä. Asia on kiinnostanut itseäni jo kauan ja tähän olen tullut: Aito on materian kunnioittamista siten, että puu saa olla puuta ja villa villaa, ja muoto tottelee pitkälti niden sanelemia ehtoja. Aito ei yritä olla muuta kuin on, aitoa ei tarvitse kuorruttaa eikä kruusata mutta kestää kyllä senkin. Aito menee käsitteenä hyvin lähelle luonnollista, luontoakin. Kuitenkin paradoksi: muovikin voi olla aitoa kunhan on sitä muovin ehdoilla eikä yritä näyttää esim. puulta.

    VastaaPoista
  5. Osuvaa ja allekirjoitettavaa on minusta tuo aito materian kunnioittaminen. Muu aitous onkin sitten epäuskottavaa ja tulkinnnanvaraista...
    Avoimesta tulee mieleeni ulappa..., muuta niin avointa en sitten tiedäkään, kaikki lienee jossainmäärin keinotekoista tai pyrkimistä keinottelulla johonkin.
    Istahdanpa hetkeksi vielä Nykysuomen sanakirjan seuraan.

    VastaaPoista
  6. Rva Pioni, jäin miettimään ovatko aitous ja avoimuus sukua keskenään. Arvelen että eivät. Ajattelen ihmisiä, jotka toimivat pidäkkeettömästi ja julistavat omia totuuksiaan rehellisyyden nimissä silloinkin kun ne ovat haavoittavia. Toisessa laidassa ovat sitten ihmiset, jotka eivät koskaan anna itsestään mitään, ja joitten kaikki kommunikaatio on ympäripyöreää.
    Huomaan sitten, että ympyrä pässäni sulkeutuu, ja olen takaisin siinä mistä lähdin: Jos avoin totuudentorvi nyt kertakaikkiaan on perusluonteeltaan sellainen kuin on, hän saattaa ihmisenä sittenkin olla kiinnostavampi kuin ympäripyöreä diplomaatti. Samoin joku kovasti sulkeutunut tyyppi voi olla aidosti kiinnostava jos on aidosti sitä mitä on. Tässä sitä nyt sitten taas pudottelen aitoutta!

    VastaaPoista
  7. Minä nappasin tuon avoimuuden ja avoimen tuosta piilomajalta. Toki ne ovat erillisiä aitouden kanssa minustakin. Minäkään en jaksa kiinnostua ympäripyöreistä kantaaottamattomista diplomaateista. Pidäkkeetön ja varsinkin haavoittava sen sijaan tietenkin pelottaa, vaikka saatan itsekin käyttäytyä niin ja "järjestää" yllättäviä tilanteita.
    Mielenkiintoisia asioita!

    VastaaPoista