perjantai 15. lokakuuta 2010

Taisin nähdä enkelin, ehkä kaksikin


Raitsikkapysäkillä melko hurjan näköinen punkkaripoika. Tuli kohti, katsoi kauniisti silmiin, ja kysyi, miten parhaiten pääsisi Pakilaan. Neuvoin, ja poika kiitti kohteliaasti, istuutui sitten penkille jonkinlaiseen lootusasentoon ja pisti tupakaksi.

Hetken kuluttua paikalle horjui vanhahko laitapuolen kulkija kilisevät kassissaan, käveli pojan luo ja kysyi: "Onks sulla röökii?". Mitään kysymättä poika antoi omistaan, tarjosi tultakin. Kiliseväkassinen sanoi haluavansa maksaa, kaivoi taskustaan setelin ja antoi pojalle, joka vuorostaan ojensi vaihtorahat.

Jokin minussa liikahti. Arvelen nähneeni välittämistä ja keskinäistä kunnioitusta puhtaimmillaan.
Ja nyt luulen tietäväni, että enkelit liikkuvat kaikenlaisissa valepuvuissa.

20 kommenttia:

  1. ei ne hurjan näköiset punkkaripojat ole vaarallisii

    VastaaPoista
  2. Tykkään tästä! Olen huomannut joskus samanlaista, ihmiset eivät välttämättä vastaakaan yleisiä ennakkoluuloja. Nuoren ulkonäkö on kannanotto eikä kerro sen enempää.

    VastaaPoista
  3. Hannele, no ei!

    Katriina, saattaa päteä myös vanhempien ulkonäköön.

    VastaaPoista
  4. Ihana hetki, tuota olisin halunnut olla myös katsomassa.
    Meillä nuorukaiset kertovat hurjia kokemuksia ratikkamatkoiltaan. Nuoret saavat osakseen paljon huonoa käytöstä. Kaikki kiukutukset ja huonot päivät kaadetaan ämpärillä niskaan.
    Usein puhumme ja pohdimme ratikkakäyttäytymistä.

    VastaaPoista
  5. Nyt taisin löytää blogin (edellisen kommentoijan blogin kautta:), jota mielelläni lukisin nimenomaan sen tekstiansioiden vuoksi! Hyvä kirjoitustyyli! Mutta missä on lukijat-widgetisi? Haluaisin liittyä, jolloin blogiasi olisi helpompi seurata:)

    VastaaPoista
  6. Eräs kaverimme on "ammattinsa vuoksi" päästä varpaisiin asti tatuoitu. On ihan tosi kurjaa, millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on häntä kohtaan ulkonäkönsä vuoksi. Kaihtavat hyvää tyyppiä:(

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä. Koskettava tuo välittämisen vilpittömyys. Ja sinäkin sait lämmön läikähdyksen, välitit. Ehkäpä olivat enkeleitä...ainakin hurjan kuorensa alla sydämeltään enkeleitä.

    VastaaPoista
  8. Minäkin löysin sivuillesi Marien kautta ja täytyy todeta edellisen kirjoittajan tapaan, että itsekin jään lukijaksesi juuri tekstiesi vuoksi: tosi kiva tyyli ja aiheet. Ratikassa tuntuu välillä muutenkin että päivän patoutumat pääsevät siellä purkautumaan turhan esteettä - tuo tupakanvaihtotilanne olisi ollut mukava todistaa.

    Rauhallista viikonloppua,
    Hanna

    VastaaPoista
  9. Marie Elisabeth, hetki oli hieno, ja jotain siitä jäi evääksi, josta taitaa riittää jyrsittävää pitkäksi aikaa.

    Leena, tervetuloa! Kiitos muistutuksesta, widget on lisätty samoin kuin lukijaraatilista.

    Tinttarus, enkelit taitavat laajemminkin liikkua naamioituina. Huomaamme jos uskallamme katsoa.

    Hanna,tervetuloa! Ratikka on todella mielenkiintoinen havainnointipaikka, nyt tuli yllätyksenä se, että pysäkitkin.

    VastaaPoista
  10. Kiitos nopeasta ja hyvästä "asiakaspalvelusta". Nyt olen lukijasi:)

    VastaaPoista
  11. Herkkää pohdintaa. Ihmisten ulkonäkö ja pukeutuminen saattavat pettää. Punkkaripojillakin on sydän, lienevät sisimmiltään herkkiä.

    Eläköön toisesta välittäminen ja keskinäinen kunnioitus!

    VastaaPoista
  12. Kaunis arjen ihmen kertomus!Kiitos !
    Ps mun kirjalista löytyy 2.10 postauksesta (kurkkaa Pirkko sinne jos haluat)kiitos haasteestasi!
    Maria

    VastaaPoista
  13. Leena, hämmästelen itsekin nopeaa toimintaani.

    Marjatta, alan epäillä, että punkkaripojilla se sydän vasta onkin. Ja ihan paikallaan.

    Maria, listasi osui matkallelähtöpäivääni ja jäi huomaamatta, kun matkalta palattuani kelasin taaksepäin lempiblogieni postauksia. Nyt kävin lukemassa ja hymyilen myös kuvan kahvikupille, minullakin on ollut tuo, mutta se muutti sitten tyttären kaappiin.

    VastaaPoista
  14. Ihana tarina, pelasti päiväni. Paras kohta oli se, jossa laitapuolen kulkija kaivoi setelin taskustaan maksaakseen röökin. Kuten sanoit, keskinäistä kunnioitusta.

    Tuli mieleen se juttu muutaman vuoden takaa, kun nuori tyttö oli saanut diabeteskohtauksen ja maannut kadulla, eikä kukaan ollut pysähtynyt auttamaan. Sitten paikalle oli tullut kaksi pultsaria, jotka olivat hakeneet läheisestä mäkkäristä tytölle jotain verensokeria nostattavaa, tilanneet ambulanssin ja odottaneet tytön kanssa sen saapumista. Muistan ikuisesti tämän enkelitarinan.

    VastaaPoista
  15. Lumikko, pelasti omanikin, ja siinä pysäkillä tuli mieleeni juuri tuo kertomasi diabeetikkotytön tarina.

    VastaaPoista
  16. Voi, olipa ihana pieni episodi elävästä elämästä. Mukava tarina aamun aluksi! Kiitos!

    VastaaPoista
  17. Laura, tätä sorttia saisi olla paljon enemmänkin.

    VastaaPoista
  18. Kaunis hetki, tuota minäkin olisin halunnut olla todistamassa. Ja totta, enkeleillä on monta valeasua.

    VastaaPoista
  19. Mikä kuvaus arjen aidosta, kunnioittavasta kohtaamisesta!
    Kosketettuna, uusi lukijasi Hannah

    VastaaPoista
  20. Kirjailijatar, valeasut tekevät asiasta kiinnostavan, ei tiedä, koska kohtaa seuraavan.

    Hannah, kiitos ja tervetuloa!

    VastaaPoista