perjantai 1. lokakuuta 2010

Suunnittelen harjoittelevani viisasta näkemistä



Haluaisin mikroskooppisilmät, semmoiset, joilla näkee tarkasti olennaisen ja jättävät näkemättä turhan.
Turhaa vaan en pysty määrittelemään. Ihan liian usein turhaksi sanotaan tärkeää ja tärkeäksi turhaa.

Alan ymmärtää, että tärkeintä on usein se, minkä ohi kulkee nenä pystyssä tuhahdellen. Kaikki pieni kaunis, kaikki hiljainen, yksinkertainen, aito ja tosi.

Edessä intensiivinen viikko, jossa moni asia on suuri, ja todennäköinen liikkumiseni blogimaailmassa pieni. Ehkä sensijaan voisin harjoitella mikroskooppikatsetta.

5 kommenttia:

  1. Kunpa oppisikin erottamaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat ja osaisi keskittyä ytimeen.

    Nautin äärettömän paljon hiljaisuudesta, myös musiikista ja aaltojen kohinasta, en niinkään metelistä enkä liikenteen pauhuista. Mökillä nautin auringonlaskuista ja tähtien heijastumisesta veteen. Huikea kokemus oli myös Bengskärin majakka.

    Mikroskooppisilmät tai ei, pääasia osata erottaa olennainen.

    Hienot värit maalauksessasi, pastelliliitutyö?

    Viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea pohdintojasi. Minulla on usein sellainen tunne että olen hidas tai jopa tiellä kun alan ihastella ja pohtia sellaista minkä ohitse muut kävelevät. Vuorostaan kun seuraan muiden tärkeitä asioita minut valtaa tunne että olisin norsu posliinikaupassa :) Onneksi on samankaltaisia ystäviä ettei ihan erakoidu :)
    Tsemppiä tulevaan viikkoosi!

    VastaaPoista
  3. joo, mä olen vähä likinäköinen :)

    VastaaPoista
  4. Tuommoiset silmät olisikin todellinen aarre :)

    Harvalla kai semmoiset syntyissään on, mutta luulen että sinnikkäästi harjoittelemalla näkökykyään voi kehittää huomattavasti.

    VastaaPoista
  5. Marjatta, Marie Elisabeth, Hannele ja Luminen: anteeksi kommenttini viivästyminen! Olen ollut kaukana kaukana poissa blogimaailmasta kokonaisen viikon ja tässä nyt palailen.

    Marjatta, työ on tehty öljypastelleilla.

    Marie Elisabeth, minusta tuntuu, että on tärkeää kun joku pysähtyy ihastelemaan ja näkemään asioita, joiden ohi muut kävelevät. Semmoinen antaa myös muille mahdollisuuden huomata ja nähdä. Ja toisaalta on posliinikauppoja, joissa norsuja todella tarvitaan.

    Hannele, :)

    Luminen, joskus ajattelen, että juuri lapsilla semmoiset silmät ovat luonnostaan, mutta sitten ne jotenkin lakkaavat näkemästä.

    VastaaPoista