torstai 28. kesäkuuta 2012

Kukkapakkomielteitä



Näitä on jotakuinkin pakko saada, ja jos ei saa, tuntuu, että jotain tärkeää jää kokematta.
Pioneita kesäkuussa.
Auringonkukkia heinäkuussa. (Kanttarelleja myös).
Kehäkukkia elokuussa. (Ja vadelmia)
Astereita syyskuussa. (Omenoita, paljon omenoita!)
Lokakuussa ja marraskuussa melkein mitä tahansa.
Joulukuussa valkoisia hyasintteja.
Tammikuussa ja helmikuussa valkoisia tulppaaneita.
Maaliskuussa ja huhtikuussa sekakimppuja erivärisistä tulppaaneista.
Toukokuussa orvokkeja, valkovuokkoja, helmihyasintteja, ja jos olemme Tallinnassa, torimummojen myymiä sinivuokkoja.
Jos nämä ovat pakkomielteitä, pakkomielteet ovat kauniita. (Ja kalliita. Ainakin torilta ostamani pionit).


11 kommenttia:

  1. Pionit ovat niin totta! Meillä oli vanhassa kodissa kaksi upeaa pionipensasta, joihin tuli valtavasti kukkia. Mutta usein olimme poissa juuri silloin, kun ne kukkivat. Nytkään en taida ostaa itselleni pioneja, koska kohta on lähtö.

    Valkoiset hyasintit ja tulppaanit...niitä tälläkin aina. Ja vuokot. Ei tosiaan vaarallisimmasta päästä nämä pakkomielteet :)

    VastaaPoista
  2. Samma lista täälläkin. Juuri noita kaikkia ja tuossa järjestyksessä. Tallina ei ehkä toteudu.

    VastaaPoista
  3. Juuri tuollaista se on, pakko niitä on saada. Pioneihin olen tutustunut ja tykästynyt vasta viime vuosina, ja niitä on vaikea saada kaupoista. Pitäisi lähteä etsimään kukkakauppaa.
    Kuusten varjostamalle pihalle ei voi koskaan istuttaa pioneja:(

    VastaaPoista
  4. Ihana, vallan terapeuttinen pakkomiellehän tuo on, oikein suositeltavaa! Komppaan ehdottomasti mukana;)

    VastaaPoista
  5. Voiko sen paremmin sanoa, hienosti koko vuoden kukkakierto!

    VastaaPoista
  6. Kirjailijatar
    Olen vakaasti päättänyt pitää pakkomielteeni, jopa hankkia muutaman lisää. Tätä lajia.

    Meilläkin oli pioneita entisen kodin puutarhassa, ja melkein joka vuosi kukkivat juuri kun olimme kesälomalla.

    Ina
    Yllättävä vertaus, tarkemmin ajatellen osuva.

    Arleena
    Ehkä voit joskus toteuttaa Tallinnankin. Siellä ne kukkamummot istuvat valtavinen sinivuokkokimppuineen jos vaan osuu paikalle sopivana kevätpäivänä.

    Katriina
    Pioneita ei tänä vuonna ollut helppo löytää Helsingissäkään, tosin kuulin, että joissakin marketeissa olisi ollut ihan kassanvieruskimppuina. Opin nyt senkin, että niihin on kuulemma suihkutettu hiuslakkaa, etteivät aukeaisi liian nopeasti. Pionit siis pitää huuhdella ennen kuin laittaa ne vaasiin. Omiani en huuhdellut, olivat avautuneet jo ostaessani

    Hannah
    Näin on. Pitäisikin keksiä lisää terapeuttisia pakkomielteitä.

    Mummeli
    Jälkeenpäin huomasin, että toukokuun kohdalle voisi lisätä sireenit.

    VastaaPoista
  7. Kannatan lämpimästi tätä pakkomiellettä! Samalla haikailen vanhoja vaaleanpunaisia ja isokukkaisia pihapioninejani, joista täytin heinäkuun alussa maljakot.

    VastaaPoista
  8. Päivi
    Täällä toinen haikailija, ja ihan sama pionimenneisyys.

    VastaaPoista