sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Serkku meni



Serkun hautajaiset tänään. Humaanin, hauskan, hyvän.
Ei tähän liittynyt suurta dramatiikaa, vanhan ihmisen luonnollinen kuolema.
Taivaasta valui vettä ja silmistä kyyneleitä.
Tuntui, että kaikki itkivät, pappikin puhuessaan.
Meissä liikahti niin kuin liikahtaa, kun ollaan tekemisissä sydämeen asti kauniin kanssa. Serkku oli.

Ajattelin jälkiä, joita jätämme ja sitä mihin kuulumme, perheeseen, sukuun, ystäväpiiriin.
Onnellinen se, jolla on ne kaikki, ja joka jättää kauniita jälkiä.

9 kommenttia:

  1. Se voisikin olla yksi elämän tarkoituksista: kauniin jäljen jättäminen. Hyvin eletyn elämän saldo.

    VastaaPoista
  2. Ina
    Ihan totta ja voi kun voisikin.

    VastaaPoista
  3. Kauniita sanoja. Kaunis muisto on kevyt kantaa.

    VastaaPoista
  4. Otan osaa. Vaikkei kuolemaan liittyisi suurta traagisuutta, se on aina minusta hirvittävän surullista. Luopuminen ja kaiken lopullisuus. Se, ettei ikinä saa nähdä toista...

    VastaaPoista
  5. Arleena
    Kaunis muisto ehkä myös kantaa.

    Kirjailijatar
    Kiitos. Tässä tullaan pohjimmaisten kysymysten kohdalle.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Pirkko tästä

    ja otan osaa

    VastaaPoista
  7. Otan osaa suruusi.
    Puhutteleva, liikuttava teksti. Muistaapa, että jätämme jälkiä toisiimme ja tähän olevaiseen joka päivä.
    Lämmin ajatus luoksesi♥

    VastaaPoista