Opin jo varhain etten opi käsitöitä.
Ala-asteella, joskus historian alkuhämärässä, piti kutoa tumput kirkkaanvihreästä langasta.
Ei oikein ollut minun juttuni.
Viereisessä pulpetissa istui luokan käsityövirtuoosi, jonka tumpun täydellisyyttä opettaja ihastuneena huokaili.
Minunkin kohdallani opettaja huokaili. Ei ihastuksesta.
Käsityövirtuoosista kuoriutui isona käsityönopettaja.
Minusta kuoriutui käsityötumpelo.
Elämäni tumpelona on opettanut.
Ehtii lukea enemmän ja tumppuja saa kaupasta.
Silti kadehdin heitä, jotka osaavat.
Täyspöllöksi en suostu. Selittelen: Olisin minäkin osannut, jos se lanka ei olisi ollut sitä kamalaa vihreää.
Kyllähän ne ala-asteen aikaiset kokemukset vaikuttavat, ikävä kyllä. Mutta ne täytyy selättää. Itsestä voi herätellä uinuvan tekijän ihan pienesti ja varovasti. Minäkin aloin äskettäin virkkaamaan yli kolmenkymmene vuoden tauon jälkeen...en tiedä mitä saan aikaiseksi, mutta mukavaa, kun ei ole paineita. Tosin paineen alla vaatimuksesta virkkasin 6 veelle kevätpipon hatusta, hieno tuli ;)
VastaaPoistaWihtori;
VastaaPoistahurjasti huhuilen sitä uinuvaa tekijääni, mutta ei vaan vastaa.
Minulle kävi vähän toisin...
VastaaPoistaMinäkin inhosin ala- ja yläasteen käsityötunteja. En osannut mitään, en oppinut mitään. Ei todellakaan ollut minun juttuni.
Sitten tapahtui jotakin. Nyt olen koulutukseltani ja sydämeltäni käsityöläinen.
Silti minäkin selittelen samoin: olisin mä jo silloin osannut, jos ne materiaalit olisivat olleet mielekkäämpiä.
Voi kuinka tuttua. En tarkasti muista enää, miten sain sen lapasen päätettyä ja peukalon kudottua. Oli aikamoista kidutusta.
VastaaPoistaKun vapauduin näistä pakkotöistä, ei tehnyt mieli enää yrittää.
Niin se osaamattomuus tumpelon synnyttää, jos kukaan ei ohjaa raiteille.
Pärjätty on, onneksi aivot leikkaa ja muisti pelaa.
Ilona;
VastaaPoistaolisiko niin, että käsityöläisyys oli niin vahvana sinussa, ettei se nujertunut ensimmäisisää vastoinkäymisissä. Olen silloin tällöin tavannut ihmisiä, joilla joku juttu on niin vahvana, että se pulpahtaa esiin vaikka kaikki faktat ovat olleet sitä vastaan ja kaikki tiet pystyssä.
Arleena;
sinä siis sentään sait lapasesi valmiiksi, minun lapaseni oli lopulta äitini käsialaa. Opettaja armahti ja antoi sen kotiläksyksi vaikka varmaan arvasi, että jos minun lapasestani valmista tulee, niin äitini sen kutoo.
Minä vihasin tekstiilitöitä koulussa. Siksi vaihdoin puukäsitöihin heti kun se oli mahdollista.
VastaaPoistaJotain tapahtui sitten kuitenkin ja nykyään osaan ja tykkään. Vähä kaikesta. Sillain sopivasti.
Piilomaja;
VastaaPoistase, että jotain sitten kuitenkin tapahtuu, on fantastinen juttu. Minun kohdallani ei tapahtuminen osunut käsitöitten kohdalle, mutta jotain tapahtui ja tapahtuu, löytyy muita osaamisia ja tykkäämisen kohteita. Ihan tietoisesti yritän olla auki niille pienille asioille, jotka saattavat sysätä liikkeelle suuria. Tämä tekee elämisen hurjan kiinnostavaksi. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan nurkan takana tulee vastaan ja minne se alkaa ohjata.