Sain Mamman uunin Marialta tunnustuksen, jonka mukana toivomus näyttää kolme julkaisematonta kuvaa ja kertoa niistä.
Ensimmäinen kuva kertoo lapsuuskesistäni maalla, kaupunkilaislapselle jännittävissä, pelottavissakin miljöissä, joista elokuun lopulla palattiin Helsinkiin. Jossain Meilahden kohdalla kolisi vastaan ensimmäinen raitsikka ja kaupunki tuoksui tutulta ja turvalliselta.
Toinen kuva on lapsuuteni kirjasto, jossa opin, ettei elämä voi olla koskaan ikävää eikä yksitoikkoista, koska maailma on täynnä lukemattomia kirja-aarteita. Vähän kyllä pelkäsin, että joskus sittenkin olisin lukenut ne kaikki.
Kolmas kuva: portaat, joita pitkin kuljin kouluun, jonka ajatteleminen aina vaan tekee minut kiitolliseksi. Osittain siksi, että siellä oli matematiikanopettaja, joka armahti toivotonta, mutta myös siksi, että muutama muu opettaja toimi peilinä, josta näin oikeat osaamiseni.
Marian tunnustukseen liittyy kehoitus antaa tunnustus ja haaste eteenpäin kolmelle. Tässä siis:
Kirjailijatar/ Tuulen naapurina
Lumikko/ Meijerielämää
Tanja/ Pretty.ginham
Kiitos Pirkko että otit lahjan vastaan!Ja kiitos tästä mitä kerroit.Todella paljon.Onpa mukavaa odottaa valitsemisiesi seuraavienkin kuvia!
VastaaPoistaKiitos Pirkko tunnustuksesta. Vastaan siihen mielelläni, kunhan vähän kaivelen arkistoja. Kone on suht uusi, joten vanhoista kuvista en tiedä, missä lienevät.
VastaaPoistaOnko tuo Kallion kirjasto? En ole helsinkiläinen, mutta Kalliossa asuu ystäviä, joten siellä on tullut liikuttua, en silti ole tuosta varma. Minäkin olen kaupunkilaistyttö, joka pääsi kesällä maalle ja rakasti kirjastoa.
Mukavia muistelukuvia!
VastaaPoistaKallion kirjasto tuli minullekin mieleen keskimmäisestä kuvasta. Lienenkö koskaan sisällä käynyt, mutta kolmosen raitiovaunusta se ainakin näkyy.
Maria;
VastaaPoistaniitä minäkin odotan.
Kirjailijatar;
on se, Kallion kirjasto. Muistelen, oikeastaan tunnen nenässäni vieläkin, miten siellä tuoksui aina märille lapasille.
Marjatta;
minäkin ajan silloin tällöin sen ohi "väärällä" kolmosella ihan vaan nähdäkseni kirjaston ja vanhan kouluni. Väärällä siksi, että niiden ohi ajava kolmonen pidentää matkaani "oikeaan" kolmoseen verrattuna.
Kivat kuvat. Kirjastot on huimia paikkoja, Kallion kirjastossa kävin ahkerasti Sörnäisissä asuessamme, mukavat muistot.
VastaaPoistaWihtori;
VastaaPoistaai sinullakin!
Kirjastot ovat paratiiseja.