Tytär suositteli Siilin eleganssia. Varoitti samalla:- Itket kyllä sitten.
Olen nyt sivulla 97. Vielä ei itketä. Melkein petyn jos pääsen läpi kaikki 370 sivua itkemättä.
Periaatteessa olen hyvä itkijä. Luonnonlahjakkuus.
Tämä minulta sujuu eikä ole tarvinnut harjoitella.
Kyynel ei ole hukkaanvalunutta vettä.
Itkiessä tapahtuu hyviä asioita paitsi jos itku on tarkoitushakuista tai katkeraa itsesääli-itkua.
Ei kai kukaan enää valehtele pienille pojille, että miehet eivät itke, ja itkevää voi lohduttaa fiksummin, kuin sanomalla että älä itke.
Sinulla on upea kirja menossa. Luin sen pikaisesti ennen joulua, silloin oli paljon muuta menoa ja tekemistä sekä uusien kirjojen kahden viikon lainausaika. Pitäisi oikeastaan lukea uudestaan.
VastaaPoistaYhteenvetona kirjasta toteaisin, että kaikki ei ole, miltä näyttää. Ei ole yhtään ihme, jos herkistyt lukiessasi.
Nautittavaa lukukokemusta!
Mut mä itkinkin vasta ihan lopussa.
VastaaPoistaKirja on upea ja se kyllä itkettää, mutta vasta lopussa. :)
VastaaPoistaMarjatta;
VastaaPoistanautin jo nyt vaikka en vielä tiedä, miten langat solmiutuvat tarinassa ja mitä juonen alla on. Sen verran jo ymmärrän, että pinnan alla, näkymättömissä on paljon.
Tytär;
hyvä. En siis ole vielä missannut mitään olennaista.
Katja;
nyt alkaa kerääntyä jo paineita: mitä jos ei itketäkään, paljastunkohan tunteettomaksi monsteriksi.
Se on ihana, älykäs ja herkkä, yksi viime vuoden ehdottomia lempikirjoja, johon palaan varmasti. Säästelen aina parhaita, jotta unohdan vähän, ja palaan niihin sitten uudelleen. Ehkä jutellaan lisää myöhemmin, etten paljasta nyt liikaa. Itku siitä ei jää kyllä päällimmäiseksi, minulla ainakaan. Se on jotakin paljon isompaa vapaudesta ja henkisyydestä, ystävyydestä ja ihmisyydestä.
VastaaPoistaMuistaakseni yksikään kirja ei ole saanut minua itkemään ja olen sentään paljon lukenut. Sen sijaan jokunen elokuva tai yksittäinen musiikkiesityskin.
VastaaPoistaDownshifter Molly;
VastaaPoistahuomaan, että kaiken kirjan saaman hehkutuksen jälkeen luen kirjaa jotenkin hidastetusti. Pelkään kai, että se loppuu liian pian. Saman olen aikaisemmin huomannut muutaman muun kirjan suhteen, niitten, joista sitten on tullut lempikirjojani.
Piilomaja;
onneksi parkumiselle ei ole oikeita tai vääriä kohteita, eikä muitakaan normeja. Itse kyllä epäilen itkeväni ja nauravani usein "väärissä" kohdissa.
Se onkin julmaa; sanoa itkevälle, että älä itke.
VastaaPoistaSanotaanko se lohdutustarkoituksessa vai oman vaivautuneisuuden vuoksi.
Liina;
VastaaPoistavarmaan useimmiten lohdutustarkoituksessa, mutta sittenkin se on huono viesti.
Kirjaan oli vähän vaikea suhtautua, sen suosio herätti ennakkoluuloja. Luin kirjan hitaasti ja vasta noin puolessa välissä aloin pitää siitä. Luokittelisin sen ns hyvän mielen kirjoihin: viihdytti, ajattelutti, opetti - mutta ei jäänyt vaivaamaan ja kääntelemään korvien väliä.
VastaaPoista