Kun pojista vanhin lähti yksin liikenteeseen juuri ajokortin saatuaan, evästin:" Muista sitten ajaa varovasti". Vastauksena vino hymy ja:" Hyvä kun muistutit, itse en olisi tullut ajatelleeksikaan".
Osasin siis varoittelufraasit. Oikeasti en muista paljoakaan pelänneeni.
Päästin lapseni lentoon, nuorimmaisen ihan konkreettisestikin, luottaen siihen, että siivet kantavat.
Luotin.
Luotan.
Olen huomannut, että ei olisi ollut edes syytä olla luottamatta.
Tänään rakkaistani pienin, yksivuotias taapero, lensi pitkälle matkalle.
Kuuntelen tunteitani.
Pienen siivet ovat vielä niin pienet.
Kyllä ne pärjää, ihmiset, isot ja pienet. Heh, itse muistuttelen joka päivä miehelle, joka lähtee fillarilla töihin, että aja varovasti ;)
VastaaPoistaSisustuksesi on kovasti minulle mieleen, viehättäviä kuvia!
VastaaPoistaMinä en osannut heittää huolehtimista ennen kuin armeijan jälkeen, vasta sitten uskoin, että pitävät huolen itsestään. Eikä silti koskaan mitään sattunut.
Wihtori;
VastaaPoistapärjäävät!
Kyllä minäkin miestä varoittelen.
Katriina;
kiitos.
Armeija opettaa kyllä äitejäkin. Onneksi sain kuulla osan armeijatarinoista vasta jälkeenpäin.
Ei koskaan sano turhaan "ajathan varovasti" sanoo poikaseni ja hymyilee mulle .Pikkuisimman siivet kasvata upeiksi ja vahvoiksi kun hänellä on mummi joka ajattelee häntä rakkaudella♥
VastaaPoistaSamalla periaatteella täälläkin. Luotin, luotan.
VastaaPoistaSiivet kantavat.
Maria;
VastaaPoistaihan kovasti uskon, että juuri rakkaus kasvattaa siipiä. Siihen vaan lisäksi pientä lentoharjoittelua.
Arleena,
luulen, että yksi parhaita lahjoja, joita lapsileen voi antaa on se, että heihin luotetaan.
Minulla on noita samoja ajatuksia usein. On suuri ilo, kun siivet kantavat. Olen myös saanut samanlaisia vastauksia pojaltani huolehtimiseen "No en ole varovainen vaan ajan pyörällä silmät kiinni ilman kypärää ja käsiä"... :)
VastaaPoistaIlona H;
VastaaPoistanoissa poikien viesteissä saattaa sittenkin olla piilotyytyväisyys siihen, että välitetään. Eikä varoittaminen välttämättä ole luottamuksenpuutetta.
Mikä täällä kummittelee? Ensin häipyy teksti, sitten kommentit?
VastaaPoistaBlogspot ilmeisesti on reistaillut viime päivinä, näin että näin oli tapahtunut muuallakin.
VastaaPoistaAnna;
VastaaPoistaarvelinkin. Silti noloa kun kommentit hävinneet.