Eilen, iltakymmeneltä, ajoimme läpi autiokaupungin. Koko Helsinki tyhjä, hiljainen. Ei autoja, ei ihmisiä.
Televisioiden siniset heijastukset kotien ikkunoissa. Sitten, myös meillä.
Vieläkin olen liikuttunut.
Ei se kulta mutta ne silmät!
Kun ihminen itkee ilosta se on kaunista.
Kun sininen leijonalauma jakaa yhdessä suuren ilon kasvot hiestä ja kyyneleistä märkinä, silmät onnesta loistaen, niin se vasta kaunista onkin!
Tänään Helsinki ei enää ole hiljainen.
Olemme leijonahuppelissa.
Toivottavasti emme pian leijonakrapulassa.
Tässä olisi ainesta johonkin suurempaan, ei vähiten avoimempaan tunteiden näyttämiseen.
Se tekisi meille niin hyvää.
Menestyksen nostattamat itkuun saakka iloitsevat tunnemyllerrykset puhdistavat mieltä ja myös sielua. Ne ovat hyvin voimaannuttavia ja hienoja itsetunnon kohottajia.
VastaaPoistaTämä menestys muistetaan ja sitä muistellaan.
Itselläkin tuli viimeistään siinä vaiheessa tippa linssiin, kun Mika Nieminen kommentoi studiossa ja yritti olla näyttämättä tunteitaan. Muut siellä studiossa kyllä sitten olivatkin aika pökkelöitä... :\
VastaaPoistaArleena;
VastaaPoistatätä sorttia voisi tulla roimasti lisää, suomalainen itsetunto tarvitsee tätä.
Kirsikka;
kiinnitin huomiota lähinnä pelaajien reaktioihin, ja ne liikuttivat.
Minuakin liikutti, kun raavaat miehet halivat toisiaan vilpittömästi ja sydämensä pohjasta, aitoina.
VastaaPoistaWihtori;
VastaaPoistaniinpä, ainakaan sillä hetkellä siinä ei ollut mitään tehtyä.
Tähän urheilua tarvitaankin, yhteisen ilon ja riemun kokemiseen. Varsinkin meille pidättyväsille se on tarpeen:D
VastaaPoistaHarmi, etten ole oppinut seuraamaan urheilua.
Katriina;
VastaaPoistaen ole oppinut minäkään, enkä edes pidä sitä harmina vaan ajansäästönä. Eilinen vaan koukutti niin, että itsekin ihmettelin innostumistani ja liikutustani.
Nimenomaan ne silmät! Samaa liikutuksen läikehdintää täälläkin:)
VastaaPoistaIhanaa Leijonat, ihanaa!
Joukkuehenki, yhdessä onnistuminen ja siitä iloitseminen. Sitäkin kaivataan.
VastaaPoistaHannah;
VastaaPoistasilmät yleensäkin kiinnostavat. Täytyy olla melkoinen konna, että pystyy huijaamaan katseellaan.
Päivi;
ihan totta!
Olin ajatellut nämä päivät, että huh lakatkaa jo vauhkoamasta ja kännäämästä. Mutta sitten tämä aamuna metrossa kun luin satapäisestä yleisöstä ja kuvittelin miten tuo porukka saapuu kotiin ja näkee ihmiset vastassa nousi silmiin vedet ja siinä ihmisten puristuksessa ruuhkaisessa metrossa nieleskelin itkua.
VastaaPoistaEilen tänään huomenna;
VastaaPoistase tässä kummallista onkin, että vaikka ei jaksaisi kiinnostua voitoista eikä mitaleista, niin jotenkin tämä kaikki kertoo yhteenkuulumisesta ja yhteisen ilon tarpeesta ja mahdollisuudesta.
Leijonahumala nousi täälläkin päähän, muttei onneksi tullut krapulaa. Oli maltillinen juhla kotisohvalla.
VastaaPoistaKirjailijatar;
VastaaPoistakotisohva on hyvä paikka. Joskus.