sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Viikko ja sen loppu



Koko perheen yhteinen lomaviikko. Mustikoita suoraa mättäältä, ja savustettua lohta, joka oli uinut vain hetki sitten. Meri ja sauna ja hyvää, hidasta aikaa.
Rakkaat ihmiset yhdessä.

Tänään paluu suruliputettuun Helsinkiin.
En edes kuvittele tietäväni, miltä kaikista heistä tuntuu, jotka koskaan enää eivät voi olla yhdessä rakkaittensa kanssa.

11 kommenttia:

  1. Ihan sairaan ihana tuo ylin kuva ♥

    VastaaPoista
  2. Kylläpä ylin kuva on kaunis ja tunnelma niin rauhallinen.

    VastaaPoista
  3. Katriina;
    viikko oli todella hyvä, mutta sitä varjostivat Oslon tapahtumat jopa niin, että huomasin miettiväni onko oikein nauttia nyt.

    Sarppu;
    otettu noin klo 24. Tämmöiset kesäyöt sopivat huonosti nukkumiseen.

    Anonyymi;
    kun ajattelen tarkemmin, meri on aina kaunis, mutta varmaan tyyni kesäyö on sille eduksi. Toisaalta rakastan kyllä kunnon myrskyäkin.

    VastaaPoista
  4. Maria;
    oli niin kaunista, että olisi ollut vaikeaa ottaa rumia kuvia.

    VastaaPoista
  5. Suru painaa mieltä, ei ymmärrä eikä käsitä, ihminen on paha ollut aina, mutta miksi pitää tapahtua kaikkea pahaa. Tervetuoloa blogiini myös, kommentoin taas, mutta iloisemmalla mielellä. t. pipsa

    VastaaPoista
  6. Kauniit kuvat. Kyllä noissa maisemissa loma hurahtaa nopeasti, mutta antoisasti.

    VastaaPoista
  7. Pipsa;
    ihminen pystyy käsittämättömään pahuuteen, mutta onneksi myös hyvyyteen.
    Nyt menen vastavierailulle blogiisi.

    Arleena;
    hurahti niin, että aika moni meistä kyseli:" hei, mikä päivä tänään on?".

    VastaaPoista
  8. Onpa kaunista. Olette viettäneet voimaannuttavia päiviä yhdessä. Noista hetkistä riittää ammennettavaa!
    Norjan tapahtumat ovat ravistaneet varmasti meitä kaikkia.
    Voi hyvin ystäväinen.

    VastaaPoista
  9. Hannah;
    niistä, luulisin, todella riittää paljon hyvää pitkäksi aikaa.
    Sinulle myös hyvää vointia!

    VastaaPoista