Takana turbulentti yölento ja viikko New Yorkissa. Matkaseurana aikoinaan Manhattanilla asunut tytär.
Asuimme titanicinaikaisessa hotellissa Hudsonjoen reunassa. (Hotellissa on aikoinaan majoitettu haaksirikossa eloonjääneitä.)
Löysimme torakan mutta emme luteita, vaikka niitäkin hotellissa kuulemma on. (Tytär luuli löytäneensä lutikanpuremia, mutta onneksi vain luuli.)
Kävelimme päivittäin noin maratonin. (Väittivät jalat).
Ihmettelimme herneenkokoisia (aitoja) timantteja paikallisten sormuksissa.
Söimme juustoja Central Parkissa ja istuskelimme eteläisen Manhattanin rennoissa kahviloissa ja pikkuravintoloissa. (Mainio tytär! Ilman häntä en olisi niitä löytänyt.)
Kolusimme Villagen ja Sohon putiikit ja Chelsean galleriat. (No, emme ihan kaikkia.)
Kävimme suremassa ja jättämässä haikeat jäähyväiset kaupungin parhaalle kirjakaupalle, joka on lopettamassa toimintansa. (On kuulemma jäämässä sähköisen kirjan alle.)
Ostin kaksi raitapaitaa, sini- ja punaraitaiset. Tyttären ostoksista en sano mitään. (Sen vain, että sai hämmästyksekseni matkalaukkunsa kiinni.)
Ja se teippi oli japanilaista maskeerausteippiä, kymmentä eri väriä!
Voi mikä georgeous aamiainen! Olisipa minullakin tytär, joka voisi esitellä tuota kaupunkia.
VastaaPoistaKiitos "matkasta" johon pääsin mukaan kuokkimaan:)
VastaaPoistaKatriina, tytärtä voisin kyllä vähän lainatakin, suostuisi varmasti salamana.
VastaaPoistaMaria, oli jännä juttu miettiä mitä matkasta oikein pystyy täällä jakamaan. Päädyin pintaraaputuksiin, mutta tiedän, että jokainen matka jatkuu mielessä vielä kauan kotiinpaluun jälkeen, ja arvaan, että myös blogissa, ainakin epäsuorasti.
Ai helkkari sentään mutta olisin niin mieluusti tuolla. Haluaisin päästä käymään. Lutikoita tai ei. Teipittäkin lähtisin.
VastaaPoistaAi että mikä reissu! Niin jo kuvailemasi peruusteella sukelsin tunnelmaan ja sehän vei mennessään :)
VastaaPoistaRäjähdin nauruun kun näin otsikon..menin Nykiin ja ostin teippiä. En ole koskaan käynyt enkä varmaan tule käymäänkään jollei hiukkaskiihdytin matkustamista keksitä elinaikanani. Kaverit jotka käyny shoppilleet kuin pienet eläimet siellä.
VastaaPoistaMitä on japanilainen maskeerausteippi, kiinnostaa mitä teet sillä.
Kiitos tämä oli päivän paras otsikko:)
Hyvä kohde, hyvä opas ja nyt mukavat muistot. Sinne minäkin halajan. Jostain kumman syystä haaveilen meneväni sinne jouluvalojen aikaan. Tänä vuonna ei onnistu, mutta josko vuoden päästä.
VastaaPoistaTyttären hiukset jostain syystä kuvassa ihan oranssit. Miten tässä kävi näin?
VastaaPoistaSounds like great fun! I visited NYork many years ago and it has been my dream for the last two years to take my daughters there for the museums and for the shopping! A very important dream! This is definitely inspiring!
VastaaPoistaThank you for your kind comment on my blog.I will revisit as well!
Piilomaja, samoilla linjoilla siis: lähdin urheasti vaikka lutikoista tiesinkin. Se torakka ja teippi tulivat sitten ihan bonuksena.
VastaaPoistaMarie Elisabeth, kiva jos edes pikkuisen pystyin jakamaan tunnelmaa.
Henrietta, minulla olisi toinenkin ihan tosi otsikko tosielämästä: Kävin Milanossa ja ostin sukkahousut. Kertonee jotain siitä etten kuulu pienten eläinten lailla shoppaileviin. Mutta teippiä en voinut ohittaa vaikken tiedä yhtään, mitä sillä tekisin.
Marjatta, epäilen, että jouluvalo-NY menee helposti överiksi. Kuvittelen, että paras aika on kun Central Parkia ja vähän muutakin valaisee kunnon ruska. Nyt olimme liikkeellä pari viikkoa liian aikaisin sen suhteen.
Tytär parkaseni, äiti pikkuisen käsitteli.
Annamaria, happy to have your comment! In our case it was my daughter who took me there, but I think taking ones daughters there is a very good idea too, well worth dreaminig.
Tyttäret ovat mainioita. Ja juttusi otsikko tosiaan hilarious!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle kirjallinen haaste, jos vaikka innostut.
Oi!!
VastaaPoistaHuokaus.
Torakoiden kansainvaelluksen keskellä olen myös nukkunut samassa kaupungissa. Ja silti oli upeaa :)
Lumikko, ovat! Vastaanotan haasteesi jahka tässä tokenen.
VastaaPoistaHimalainen, melkein petyin kun niitä paljonpuhuttuja luteita ei näkynytkään, torakan näkeminen sitten vähän lohdutti.
Oi mahtavaa, ihania kuvia! Olen vain kerran käynyt New Yorkissa ja olen ihan vakuuttunut siitä, että minun varmaan kuuluisi vallan asua siellä. Viihdyimme silloin niin hyvin. Nyt toit kaiken sen mieleen näillä kuvilla ja sanoilla....kamala matkakuume iski.
VastaaPoistaKirjailijatar: Voi voi matkakuumetta, toivottavasti saat tilaisuuden parannella sitä pian! Ensiavuksi voisi sopia joku Woody Allenin leffa, New York Stories esimerkiksi. Woody kyllä jakaa ihmiset kahteen ryhmään, niihin, jotka tykkäävät ja sitten niihin toisiin, joten suosittelen kovasti varovaisena.
VastaaPoistaihanaa sulla
VastaaPoistaHannele, juu. Hyvää syksyä itsellesikin!
VastaaPoistaSelasin etusivua alaspäin ja juutuin tietoon, että New Yorkin paras kirjakauppa joutuu lopettamaan toimintansa. Et kai vain tarkoita Strandia? Sillä jos näin on, lentoliput NYCiin on varattava heti, ennen kuin se kirjaparatiisi on historiaa..
VastaaPoistaHanna, tarkoitin Barnes&Noblesia Broadwayn kulmassa Upper Westsidella. Minulle se on ollut kirjaparatiisi nr.1, mutta todellakin: monta paratiisia, Strand mukaanluettuna, jatkaa tietääkseni yhä.
VastaaPoista