Olen lukenut blogien tykkäyslistoja ja tykännyt lukemastani. Päässäni alkoi pyöriä omakin lista: Sarviorvokit, paksu harmaa kaulahuivi, lämmin ruisleipä, jonka päällä voi sulaa, kirjapinot, myrsky, ohutkärkiset tushit, maitokahvi, lapsenlapsen märkä suukko poskella, hyvät keskustelut. On näitä. Paljon on.
Pysäytän pyörivän pääni ja kysyn onko pienten tykkäämisteni jakamisessa mitään mieltä. Saako joku niiden lukemisesta jotain, olisihan sitä isompaakin jaettavaa. Olisi isoja tykkäyksiä ja todellisia tärkeitä.
Toisaalti tiedän ettei minulla ole mittatikkua. Mikä minä olen sanomaan, mikä lopulta on pientä tai isoa, mikä tärkeää tai turhaa.
Niin kauan kun itse saan voimaa ja iloa kun voin lukea blogeja, joissa jaetaan iloja ja suruja, kauneuksia ja kauheuksia, iloja, aitoa hyvyyttä, puhtaita kiukkujakin, niin kauan haluan olla mukana jakamassa hippuja siitä, mikä on itselleni totta ja tärkeää.
Mielestäni tämä blogimaailma keskittyy juuri kaikkiin pieniin iloihin ja siinä on se juju! Kun elämässä on oikeasti niitä suuria asioita -myös murheita- on mukava, kun täällä voi iloita ihan pikkuruisistakin asioista.
VastaaPoistaKirjoitin eilen ekan postaukseni ihan samoissa ajatuksissa(ja jätin luonnokseksi)!!Tuli yhden blogin jutun lukemisen jälkeen nimittäin olo että -joku tietää paremmin jne pienen ison tärkeän kuin itse osaisin ..aivan kuten sanoit.Päätin itse että kirjoitan juuri niin kauan kun saan siitä jotain.Ja luen ne "maailmat"joista pidän oikeasti.Haluan itse päättää oman pienen ja ison:))mittani
VastaaPoistaTäällä" Raitapaidassa" ajatus virkistyy ja pysähtyy aloittamaan uuden ajatuksen.Kiitos siitä!
VastaaPoistaLeena, uskon, ettei mikään hyvä tai kaunis ei ole liian pientä jaettavaksi.
VastaaPoistaMaria, kiitos sinulle kannustuksesta!
Ja itsekin valitsen luettavakseni juuri ja vain ne "maailmat", joista koen oikeasti jotain saavani. Huomaan, että ne ovat keskenään kovinkin erilaisia, mutta yhteistä niissä on se, että kirjoittajat ihan aidosti avaavat omia kauneudenmaailmojaan silloinkin kun niissä on tumma sävy.
Pienten tykkäämisten jakamisessa on juuri se JUTTU! Arjessa hyvät hiput on juuri niitä, joilla mennään eteenpäin.
VastaaPoistaJos oma mittatikku on jonakin päivänä jotenkin huonossa hapessa tai epävireessä, saattaa jonkun toisen näkökulmasta,valokuvasta tai pikku tykkäämisestä saada valoa päivään.
Onhan ne erilaiset maailmatkin aika avaavia! Jatketaan vaan...
Rva Pioni, jatketaan! Ilman muuta jatketaan.
VastaaPoistaJust tuo, olisi niitä isoja asioita tykkäyksiä ja ei tykkäyksiä, asioita joita tapahtuu ja joihin ei oikein voi vaikuttaa, vaikka kuinka taistelisi ja pyristelisi, sitten on nämä pienet asiat, niihin voi vaikuttaa, täyttää niillä elämän. Olen lukenut tämän tekstisi tällä viikolla varmaan ainakin pariin kertaan ja se on auttanut, kiitos. Kiitos sinulle Pirkko.
VastaaPoistaNiin ja kuten sanoit, kuka lopulta voi sanoa mikä on pientä tai isoa, mikä turhaa tai tärkeää.
Tällä viikolla on ollut vähän kuin hiljainen viikko, surua, sellaista että ystävää on halunnut halata paljon, ei ole sanoja häntä lohduttaa, ei tiedä mitä tekisi, että voisi auttaa. Silloin kaikki pieni on tärkeää. Kun kuolema tulee rinnalle, tuntuu, että pienet asiat ovat yhtäkkiä kaikki mitä on, ne ovat suuria. Eikä niiden arvoa voi mitenkään väheksyä, niitä pitää pikemminkin ylistää.
Ehdottomasti jatketaan pienillä asioilla!
Himalainen, tulen ihan hiljaiseksi kun luen mitä kirjoitat. Kosketti. Ja niin totta. uskon, että pelkästään se, että olet siinä, on ystävällesi suuri pieni asia juuri nyt. Voimia ja viisautta sinulle siihen!
VastaaPoistaminusta nämä sivusi ovat aivan ihanan virkistävät, kuin runokirjaa selaisi. itsekin kyllä mietin tuota samaa tätä uutta harrastusta aloitellessa ja opetellessa ja blogimaailmassa harhaillessa: ovatko yksittäisten ilon tai surun aiheiden listat vain nippu irrallisia muistilappuja jääkaapin ovessa? kiinnostavatko ne ketään muuta kuin minua? mutta toisaalta jos ne kerran ovat itseä liikuttaneet, niin yhtä hyvin ne voi laittaa tänne muistiin ja palata niihin taas halutessaan. kun ei voi olla varma kuin omista kiinnostuksistaan, eikä aina niistäkään. valoisaa torstaita, vaikka tänään vähän sataakin!
VastaaPoistaHanna, vaikka kuinka olisivatkin vain muistilappuja jääkaapin ovessa, saattavat olla arvokkaita. Aina joku lappu jollekin, joskus ratkaisevakin.
VastaaPoista