Tykkään makkarasta ja tunnen itseni urheaksi kun tunnustan sen.
Makkarasta tykkääminen on todennäköisesti rumaa ja sopimatonta, makkara sananakin vähän kuin kirosana, semmoinen, joka kirjoitetussa tekstissä siistitään pikkuisilla viivoilla.
Valokuvissakin m-----a näyttää jotenkin nololta.
Puolustuksekseni kerron, ettei tykkäämiseni kohde ole mikä tahansa ketjunakki, vaan vahvasti valkosipulille tuoksuva, paperinohuiksi siivuiksi viipaloitu salami.
Sitten on toinenkin puolustus.
Lapsista vanhin vaalii jääkaapissaan hapantaikinan juurta.
Semmoisesta saa nykyisin niin monta gurmeetähteä, että äitikin voi paistatella niiden loisteessa.
Makkarasta tykkääminen on vähän niinku miesten juttu. Siksi oma tunnustukseni siitä, että pidän eniten Campingista ja HK:n sinisestä, on varmaan jo aika raju. Niin ja metvurstista myös, tai suolamakkarasta, kuten lapsena sitä kutsuin.
VastaaPoistaItse paistoin eilen sämpylöitä taikinasta, johon hapattelin juurta yön yli jääkaapissa. Ihan hyviä niistä tuli, mutta ei mitään maailmaaräjäyttäviä vaikka vähän sitä odotin.
Hmm. Mikään makkarafani en tunnusta olevani. Pienen lähilihakaupan itse siellä takahuoneen taehdasosassa tehty parmesanaurinkokuivattutomaattimakkara (huikea sana) on niin hyvää, että tunnustan jonkinasteisen riippuvuuden sen aiheuttamaan makuhermoelämykseen:)
VastaaPoistaMakkara MAKKARA m a k k a r a. Saako siitä sanasta irti jotain suloista?! Kuulostaa kovin miehekkäältä tomerasti lausuttuna.
Makkara löytyy vyötäröltäni. Pieni mutta pirullisen sitkeästi läsnä viipyvä. Siitä EN pidä. No, pitkästä aikaa aamu alkoi kuntosalilla ja ko. makkara sai tuta, mitä olen sen olemassaolosta mieltä.
Hapantaikinan juuresta ilman muuta saa äitikin gourmetpisteitä ja tähtiä ja eläköön-huutoja!
Iloa aurinkoiseen pakkaspäivääsi!
Kirsikka, mitä jos miehet vaan ovat rehellisempiä kuin naiset?
VastaaPoistaHapanjuuri taitaa olla on miesten juttu sekin. Ainakin Ruotsissa hapanjuurta vaalivat hellyydellä kuulemma juuri miehet.
Tinttarus, makkara löytyy aika monelta vyötäröltä. Syytän paremman puutteessa lapsiani omastani. Ne raskaudet.
Onneksi en tiedä missä lähilihakauppasi on, nyt jo alkoi tehdä mieli parmesaaniaurinkokuivattua. Epäilen, että jäisin koukkuun, älä siis kerrokaan sijaintia.
Minulla on makkaraan kaksisuuntainen suhde. Tykkään ja en tykkää riippuen missä sitä on. Makkaroista itsessäni en tykkää, mutta kun laitan suuhuni jotain erikoisen hyvää makkaraa tykkään kovasti.
VastaaPoistaSe on vain huono asia, että makkaran syönnin jälkeen on älyttömän huono omatunto, ikään kuin makkara olisi laskeutunut minuun juuri tuohon vyötärön seudulle.
Siksi vältän makkaraa ja syön sitä erikoisena herkkuna.
Onnittelut tähdistä.
Arleena, onkohan omatunto rakennettu niin, että siinä on erikseen makkaraosasto, jonne sitten ohjautuu kaikenlaista muutakin.
VastaaPoistaJa kiitos onnitteluista, katson ne ansainneeni, vaikka olenkin ne lapselta luvatta lainannut.
Hauska juttu tuo gurmeetähtien saaminen, nuoret ovat ottaneet haltuun kivoja asioita.
VastaaPoistaMinusta ei ole ollut makkaranystäväksi, ei edes salamin tai grillimakkaran. Mutta Oulussa ostan aina Tosihyvä-lenkkiä. Sitä voisin syödä vaikka kuinka paljon.
Katriina, nuoret, enkä nyt tarkoita vain omiani, ovat ansainneet tähtensä monessakin lajissa.
VastaaPoistaoLET AIVAN IHANA♥
VastaaPoistaTYKKÄÄN :D
Maria, haleja!
VastaaPoistaViime kesänä meinasin eksyä suomalaisen marketin makkaraosastolle. Niin paljon erilaisia makkaroita siellä oli. Olin hämilläni sillä olin unohtanut sen jotenkin.
VastaaPoistaTykkään makkarasta!
Syön toisinaan. Kerran kesässä on hauska saaada grillattua makkaraa Suomessa.
Tykkään syödä kylmänä HK;n sinistä tai vielä enemmän Wigrenin kahta lenkkiä. Mahtaako niitä saada kuin Tampereelta, en tiedä.
Minuston ihan pelleilyä semmoinen "naisellisuus" jonka takia pitää syödä salaa makkarat, karkit, sipsit, kaljat ja mikäs muu on vielä rahvaanomaista. Muka.
Piilomaja, pelleily taitaa olla kauniisti sanottu siitä, mitä voisi kai kutsua myös kanamaisuudeksi.
VastaaPoistaWigrenistä se, että luulen nähneeni Helsingissäkin, ainakin nimi vaikuttaa tutulta.
Minä ostan välillä metvurstia, vaikka tiedän, ettei se ole terveellistä - liikaa suolaa ja rasvaa...
VastaaPoistaMiranda, uskottelen itselleni, että kaikki se on terveellistä, mistä tulee hyvä mieli :)
VastaaPoista