Päivä ei enää vain käväise. Viipyy jo.
Herääminen uuteen sankkaan valkoiseen tuntuu erehdykseltä.
Aamuautiolla kadulla, valkoisen keskellä, tarpoo punaisiin pukeutunut nainen.
Takki, hattu, laukku ja sattenvarjo, kaikki punaista.
Hilpeä huutomerkki. Iloinen yllätys.
Tulen oudosti iloiseksi.
Tahdon värejä, niitäkin, joista yleensä en välitä.
"Uusi sankka valkoinen."
VastaaPoistaTodella tarkka kuvaus tästä aamusta.
Liina, ja tästä iltapäivästä. Epäilen: illastakin.
VastaaPoistaAh mitkä värit...niin piristävää.
VastaaPoistaOma postaukseni tällepäivälle oli totaalisen hopeaa.
Outo iloisuus tekee terää, eikö ;)
Tänään valkoisessa maisemassa punainen varmasti säväytti.
VastaaPoistaMinulla olivat kirsikkatomaatit. Punaisena pisteenä.
Wihtori, oudossa iloisuudessa on kai yksi alalaji joka ei tee terää: vahingonilo. Tämä tämänpäiväinen oli kyllä vapaa siitä ja siksi kai niin hyvä.
VastaaPoistaArleena, pisteet ja huutomerkit tuntuvat nyt tärkeiltä. Kysymysmerkit ehkä taas huomenna.
VastaaPoistaJälkijättöisesti taas kommentoin: Tuon Orjamarkkinat haluan ehdottomasti lukea, tosi kiinnostava aihe.
VastaaPoistaEhkä se nainen oli tonttu?
Lumikko, selailin kirjaa Akateemisessa, pohdin vielä uskallanko lukea. Jossain tulee se raja, jolloin alkaa tuntua, että tirkistelee toisten kauheuksiin. Minulla se raja taitaa tulla keskimääräistä herkemmin, siksi vielä fundeeraan lukemista. Aihe kiinnostaa siksikin, että olen tavannut pari henkilöä, joiden kohtalo muistuttaa huutolaislapsien kohtaloa, vaikka olivatkin ns. kasvattilapsia.
VastaaPoistaTaisin itse olla tonttu kun en tullut tuota huomanneeksi.
Voin kuvitella tuon huutomerkin valkoisuuden keskelle, on varmasti ollut uljas ja värikäs näky.
VastaaPoistaKirjailijatar, tässä vielä sekin, että näky oli paitsi uljas ja värikäs, myös melkoisen muhkea.
VastaaPoistaJoskus tulee myös tunne, että punaisiin pukeutujat tai oranssiin pukeutujat tai väreihin pukeutujat tekevät sen ilkurisen tahallaan, että me näkisimme ja huomaisimme, mitä ihanaa on ympärillä, että on hyvää.
VastaaPoistaHimalainen, tunnen ainakin yhden, joka tekee juuri niin, ja nimenomaan levittääkseen elämisen riemua. Hänen vaatteensa tosin eivät yleensä ole yksivärisiä, vaan punakukallisia. Punakukkaisuus kuulostaa varmaan karsealta, mutta hän on yksi eleganteimmista tuntemistani naisista.
VastaaPoista