Joskus on väärin tehdä aina oikein.
Syödä aina terveellisesti, lukea vain hyödyllisiä juttuja, kuntoilla kunnolla, olla säästäväinen, tietää mikä on parasta, valita vain sitä parasta, huolehtia, ettei yksikään nappi tai nauha ole epäjärjestyksessä, ehtiä, jaksaa. Jaksaa, jaksaa. Ja hymyillä.
Siinä voi elämä äkkiä jähmettyä ja hurahtaa ohi omaa täydellisyyttä viilatessa, ja lähellä olevilla on ahdas olo.
Ruminta ehkä hyvät teot, jotka on tehty väärin motiivein.
Kun tahtoo olla esimerkillisen hyveellinen muuttuu helposti hyveellisyyshirviöksi.
Viisas ruotsalainen tuttavani sanoo sen näin: När man vill vara ett dygdemönster blir man lätt ett dygdemonster.
Niin se vaan menee.
Samaa mieltä, jos pitää aina tehdä kaikki niin sanotusti oikein (kuka senkin määrittää)elämä voi olla pakkopaita. Tarpeellinen luovuus, hulluttelu ja nautinnot siinä se sokeri, ei tarvitse lisätä enää mitään keinotekoista makeuttamisainetta arkipäivän joukkoon.
VastaaPoistaVälillä pitää hurvitella.
Arleena;
VastaaPoistasanotaan, että eläin kadotaa kykynsä leikkiä, kun se tulee aikuiseksi, ihminen taas ei. Paitsi että moni kadottaa. Kertooko se siitä, että ovat menettäneet osan ihmisyydestään?
On tosiaan väärin tehdä aina oikein...eli pyrkiä sellaiseen tylsään täydellisyyteen. Tosin minä olen aina ajatellut..tai pitkän mietinnän jälkeen päätynyt siihen tulokseen...että motiiveilla ei ehhkä kuitenkaan niin ole merkitystä, jos tulee auttaneeksi siinä samalla. Että teet hyvän työn näyttääksesi vaikka anteliaalta. Ehkei se ole niin paha, teot kuitenkin merkitsevät.
VastaaPoistaKirjailijatar;
VastaaPoistamyönnän, motiiveilla ei aina merkitystä, ei ainakaan hätätilanteissa. Sitten toisaalta, jos ei siis akuutia hätää, en ainakaan itse tahdo tulla autetuksi vain koska "pakko kai totakin on auttaa".
Täällä nyökyttelen, juuri noin, visainen kysymys. Mukavaa juhannusta!
VastaaPoistaMukavaa juhannuksenjatkoa!
VastaaPoista