Poliitikko seisoo edessäni kahvilan jonossa ja itkee. Toinen poliitikko seisoo vieressä ja taputtelee, silittelee, lohduttelee. On kesäaamu ja minussa liikahtaa, vaikka hyvin ymmärrän, että poliitikoilla riittää parkumisen aiheita varsinkin juuri nyt.
Päivällä liikutun uudelleen. Kesähelsinki on täynnä kevyesti pukeutuneita, talven jäljiltä kalpeita ihmisiä, koloistaa esiinryömineitä, tummista palttoista kuoriutuneita. Terassit, puistot täynnä elämää. Jokin siinä jotenkin hellyyttävää.
Illalla rakkaistani pienin, pellavapäätaapero, painaa päänsä olalleni, antaa märän suukon ja taputtelee.
Nyt se olen minä, jota itkettää.
Tiedän onneksi juuri tuon tunteen myös:D
VastaaPoista♥
Halit.Ja nauti♥
Ja minua tämä viimeinen...
VastaaPoistaNautit varmaan!
Maria;
VastaaPoistame mummit! Nautitaan!
Rva Pioni;
nautin. ihan vimmatusti!
Oi sinua ihanaa mummia, nauti täysin palkein♥
VastaaPoistaLiikutus kertoo niin arvokkaasta, herkkyydestä, empatiasta ja myötäelämisen kyvystä. Inhimillisyydestä ja rakkaudesta.
Tuo poliitikko-episodi varmasti liikautti, kun liikautti minuakin näin matkan päästä. Olen viime viikkojen hallituskuvioiden aikana monesti miettinyt, kuinka poliitikotkin ovat (tietysti!) vain ihmisiä; he väsyvät, kimpaantuvat, loukkaantuvat, uupuvat. Ja silti heiltä odotetaan kirkasnäköisyyttä, diplomaattisuutta ja asiallisuutta. Olen kuvitellut sitäkin, mitä tapahtuu Säätytalon ulkopuolella, omissa kodeissa, omien parissa tai yksinäisyydessä. Illalla rankan päivän päätteeksi tai aamulla liian lyhyiden yöunien jälkeen. Varmasti pääsee joskus itku.
VastaaPoistaMinä olen miettinyt ihan samaa Lumikon kanssa. Ihan vaan ihmisiähän ne poliitikotkin ovat ja varmaan suututtaa, turhauttaa ja itkettää.
VastaaPoistaJa nuo kolostaan kalpeina ryömineet suomalaiset. Se on ihmeellistä, että tämä on sama kansa kuin talvella.
Hannah;
VastaaPoistanautin!
Liikutuksesta luulen, että kun jokin koskettaa, kyse on myös siitä, että se osuu johonkin paikkaan omassa elämässä. Mutta kai juuri se onkin empatiaa.
Lumikko;
pelkään, että poliitikkojen "yleisöllä" on vaara nähdä poliitikot mustavalkoisina objekteina, joko hyvinä tai pahoina, ja sitten sitä hämmästyy, kun joku uskaltaa olla ihan oikea, itkevä ihminen.
Kirjailijatar;
joskus tuntuu, ettei olekaan sama kansa, ja että itsekin on jotenkin erilainen talvella ja kesällä. Millaisia mahtaisimme olla jos aina olisi talvi? Tai aina kesä?
Liikuttavia me olemme vitivalkoisina ja kesän yllättäminä:) Poliitikkoja olen myös joskus ajatellut myötätunnolla, sitä miten ihmeessä he jaksavat välillä vääntää ilman vapaa-aikaa. Kuka hullu siihen vapaaehtoisesti lähtee?
VastaaPoistaKatriina;
VastaaPoistaolen kysellyt samaa kuin sinä viimeisessä lauseessa. Voiko jossain ihmisessä olla joku voimakas maailmanparannusgeeni?