Laulan lapsenlapselle laulua kolmesta iloisesta rosvosta.
..."Jos pakko on niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan"...
Kuulun joukkoon. Sieppasin. Tarpeeseen.
Ryöväsin puistosta syreeninoksia. Näkymättömissä, melkein maassa makaavia.
Omatunto vaikeni kohteliaasti. Ymmärsi, että joskus voi olla akuutti syreenintarve.
Kolme iloista rosvoa on lempikirjojani. Laulu on myös tuttu jo omasta lapsuudesta, kun kävin teatterissa katsomassa sen. Jyväskylässä esitettiin myös näytelmää 90-luvulla ja se oli aivan yhtä ihana kuin ennen muinoin. Silloin piti ostaa kirjakin uudelleen ja alkaa laulaa.
VastaaPoistaKauniisti kuvatut syreeninoksat!
Syreenitarve on pakko tyydyttää. Onhan niilläkin paljon ihanampaa, kun ei niiden tarvitse maata viistää, homehtuisivat pian näin kostealla. Pelastit ne!
VastaaPoistaNyt juuri on oikea tarve syreeneille, onhan pian juhla ja juhannus.
VastaaPoistaKatriina;
VastaaPoistaodotan kovasti taaperon kasvavan hiukan lisää, jotta voisin lukea kirjan hänelle.
Kiitos kuvakommentista, se rohkaisee, ja rohkaisua tarvitsen, koska kuvaustekniikka ja aparaattikaan eivät oikein ole hallussani. Kynnystä nostaa vielä se, että olen ammattikuvaajan äiti.
Rva Pioni;
tervetullut näkökulma! Olo tuli heti melkein sankarilliseksi.
Arleena;
tuskin kestävät juhannukseen, mutta jotenkin koin, että tärkeä pala kesää tuli niiden mukana.
Meidän syreenit tiputtelee jo kukat...mutta sinulla onnea siis matkassa.Hyvää juhannus viikkoa sinulle♥
VastaaPoistaMaria;
VastaaPoistapihistämäni syreenit ovat kuulemma myöhäisintä mahdollista sorttia, unkarinsyreeneitä.
Myös sinulle hyvää juhannusviikkoa!
Täytyy tunnustaa, että ihan vain muutama oksa ja ihan varovaisesti ihan huomaamattomasta paikasta...
VastaaPoistaPäivi;
VastaaPoistasinäkin siis pelastit ne oksat niin kuin Rva Pioni tuossa ylläolevassa kommentissaan oivaltaa. Ihan vaan pelastit!