Ronski meininki kreikkalaisilla laivoilla. Ajeleminen kapeilla serpentiineillä pitkin rotkojen reunoja. Samoksen lentokentän töpö kiitorata. Sitä sitten vaan luottaa.
Kotiarjessa sama juttu. Päivät täynnä luottamista. Mistään ei tulisi mitään, jos ei luota. Kukkaruukkukin voi pudota päähän koska vain. Ihmissuhteissakin.
Rakkaus on ihanasti sokeaa ja päätöntä, mutta sekin on sidoksissa luottamukseen, ja lujasti onkin.
Jos luottamus menee, tulee rakkauteen reikä, jonka paikkaaminen vaatii paljon työtä ja aikaa. Aina ei sittenkään onnistu.
Sama koskee ystävyyttä.
Oivaltavasti sanottu, että kukkaruukku voi pudota päähän, jopa ihmissuhteissa.
VastaaPoistaIhana matto yläkuvassa, ottaisin sen heti omaan kotiin, jos saisin.
Jaana;
VastaaPoistamatto taisi olla joku muu kuin lattiamatto. Oli kovin ohut, olisikohan ollut sängynpeitto.
Hienosti kirjoitettu...kaiken takana on luottamus...☺
VastaaPoistaPuin päälleni paidan, jos miettii liikaa, käy särkeen päätä. Minäkin alan vähitellen olla luottamassa, että jotain alkaa vihdoin tapahtua.
VastaaPoistaSe on hyvä tunne!
Irmastiina;
VastaaPoistakiitos.
Rva Pioni;
lisää puhtia sille tunteelle!
No haluaisin sen sitten sängylleni, kyllä sekin sopii ;)
VastaaPoistaJaana;
VastaaPoista.)
Raikkaan kauniit kuvat.
VastaaPoistaLuottamus on elämän ydintä
Arleena;
VastaaPoistaon se.
Elämä olisi vaikeaa, jos olisi saanut joskus niin pahasti siipeensä, ettei kykenisi enää luottamaan. Ehkä painajaismaista? Työssäni pihän hankalana siitä, että aina ei voi luottaa vastapuoleen. Mutta silloinkin täytyy luottaa omaan intuitioon.
VastaaPoistaPäivi;
VastaaPoistaon varmaan parempi luottaa ja pettyä, kuin olla aina niin varman päällä, että muuttuu kyyniseksi. Minäkin uskon intuitioon, lujasti uskonkin.