keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Hetket



Venytän aikaa. Kevät tapahtuu nyt.
Millään en päästäisi ohi hetkeäkään.

Taapero nukkuu rattaissa, joita työnnän rantatiellä.
Mereltä lämmin tuuli.
Nämä hetket.
Juurihan vasta työnsin vaunuissa taaperon isää.

14 kommenttia:

  1. Niinpä, ajan virtaa ihmettelen minäkin aika ajoin..
    Ihastelin pitkään kuvaasi, lumoava:)
    Nautitaan näistä hetkistä!
    Lämpöisin halauksin, Hannah

    VastaaPoista
  2. Tuolta sen täytyy tuntua, sitten joskus kun saa sen kokea. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen toukokuun alun, kun lähdin ensimmäiselle vaunukävelylle auringossa.

    Akvarellisi on ihana!

    VastaaPoista
  3. Minäkin ajattelin juuri, että se tuntuu varmasti juuri tuolta. Vuodet kuroutuvat yhteen ja katoavat jonnekin. Odotan tuota innoissani ja hiukan haikeanakin.

    VastaaPoista
  4. Herkkä akvarelli ja yhtä herkkä teksti.

    Aivan samalla tavalla olen ajatellut työnnellessäni tai hoitaessani neljää ihanaista lastenlastani. Pienet ovat nyt 4-6 -vuotiaita. Mieleen ovat tulleet tyttäreni ja poikani lapsuusajat ja varsinkin, kun tunnistan lastenlapsissa omien lasten piirteitä ja eleitä.

    Kiitos Pirkko, tämä postaus tuntui erityisen hyvältä.

    VastaaPoista
  5. Hannah;
    kiitos! Keväästä ja taaperoista nauttimiseen kuuluu jotenkin se tieto, että tämä on tässä ja nyt, sitten tulee muutos, kevät kesäksi, taaperot isoiksi lapsiksi. Haleja myös sinulle!

    Katriina;
    akvarelliväri on minusta "keväisin" kaikista maalausväreistä, kevyt ja arvaamaton, vähän itsepäinenkin.

    loquat;
    thanks! Your colours?

    Kirjailijatar;
    vuodet ja tunnelmat kuroutuvat yhteen, katoavat, mutta yllättävät sitten tulemalla taas tuoreina kuin eiliset. Elämä on kivasti kerroksellista.

    Marjatta;
    kiitos. Noita tuttuja piirteitä etsii varmaan tahtomattaankin, ja löytää. Toisaalti, kun ei ole nähnyt lapsenlapsen toista vanhempaa lapsena, ei osaa tunnistaa piirteitä, jotka ovatkin häneltä. Sekin on kiinnostavaa.
    Olen alkanut seurata kiinnostuneena myös vastaantulevia, vaunuja työnteleviä isovanhempia, ja havainnut heissä omia piirteitäni: liikuttavan ylpeyden siitä, että saa hoitaa näitä aarteita.

    VastaaPoista
  6. Nyt juoksee aika, sitä on hyvä viivytellä. Pitää nauttia keväästä ja elämästä.
    Taaksepäin katsottuna vain hetki sitten, kun omat lapset olivat rattaissa.

    VastaaPoista
  7. Arleena;
    olisipa silloin ymmärtänyt, miten pieniä pienet ongelmat ovat ja miten ohimeneviä.

    VastaaPoista
  8. Minut saa onnenkyyneliin ajatuskin lapsenlapsesta. Sitten aikanaan. Jos hyvin käy.

    Nyt ihmettelen, mihin se pieni käärö katosi ja miten kahdeksanvuotias voi jo ulottua äitiään olkapäähän. Niin iso - mutta kovin pieni. Onneksi.

    VastaaPoista
  9. Liina;
    luulen, että loppujen lopuksi tuo koskee meitä kaikkia: isoja, mutta kovin pieniä kun vähän pinnalta rapsuttaa. Niin on oikeastaan hyvä.

    VastaaPoista
  10. Akvarellisi kuin kevään värikkäin päivä täynnä hyvääoloa!
    Hetkiin tarttuen tätä aurinkokevättä minäkin♥ Kohta jo annetaan kättä toukokuulle ja se tuo vuorotteluvuodelleni pisteen. Tosin tämänpäivän hetkissä oma sointinsa. Pikkuisin oksentanut eilisillasta.
    Tuokiokuvasi on minunkin haavekuvani. Sitten kun aika on.

    VastaaPoista
  11. Tinttarus;
    toivottavasti pikkuinen jo toipunut! Hyvin sanoit: "Sitten kun aika on". Se pätee kaikkeen.

    VastaaPoista
  12. loquat;
    interesting that you call it bleeding effect, but yes, it´s just what it is!

    VastaaPoista