perjantai 3. kesäkuuta 2011

Turkki



Olen ollut epäluuloinen.
Lähdin matkaan epäröiden. Itseltäni puolisalaa toivoin hetken, että tuhkapilvi estäisi matkan. Ei estänyt.

Tuuletin luulojani, mutta samasta luukusta puski uusia.
En saa tästä tolkkua.
Kaikki kaunis ja kamala mihin ihminen pystyy!

Turkin 52 000 mielipidevankia! Siis tällä hetkellä. Heistä 28 000 viime vuonna vangittua.
Salakuuntelulaitteiden paljous.
Armenian kansanmurha, josta vieläkään ei saa puhua, jos ei osaa kuiskata hiljaa.
Kirkot, jotka on muutettu moskeijoiksi, raunioiksi tai museoiksi, joissa muutama jäljellejäänyt ikoni tai fresko katselee puhkotuin tai umpeenmaalatuin silmin.

Ja sittenkin!
Keskiturkin rauhallinen kauneus, unikkopellot, lammaslaumat, Istanbul sinisessä illassa, Bosborin salmi, ystävälliset ihmiset.
Aika monta lokeroa hyville superlatiiveille.

Olen vielä vähän sekaisin.

12 kommenttia:

  1. Ihania värejä, mattoja ja mosaiikkia! Voi, ymmärrän hyvin hämmennyksesi!

    VastaaPoista
  2. Ystävä oli juuri Istanbulissa ja nautti sekaisin olosta.Hyvä että olet kuvien ja kirjoitusten kanssa takaisin-oli jo ikävä♥

    VastaaPoista
  3. Kuvat olivat kauniita, joten olet osannut katsoa sen kauheuden läpi.
    Kotiin tullessa ei voi kuin ajatella, miten hyvin meillä on kaikki.

    VastaaPoista
  4. Satu;
    nuo mosaiikit, vaikka osittain tuhottuinakin, jättivät hiljaiseksi. Kauniita sellaisinakin.

    Maria;
    juuri nyt nautin kotonaolosta ja sekaisuuden asettumisesta.

    Arleena;
    koko eilisen illan pyöri mielessä juuri se, miten hyvin meillä on kaikki. Sittenkin.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen vältellyt Turkkia. Kuitenkin houkutteleva kuvakooste värein ja rosoisuuksin saa miettimään. Tuosta vihreästä laaksokuvasta voisi tehdä akvarellin.

    VastaaPoista
  6. Päivi;
    akvarelli kävi minunkin mielessäni. Myös Istanbulissa, mutta syy oli toinen: saastepilvet kaupungin yläpuolella värittivät maisemat pehmeänharmaiksi. Ainakin aamuisin.

    VastaaPoista
  7. Minä myös olen pysynyt poissa Turkista, vaikka Istanbul kiehtoisikin. Tuntuu, ettei sinne v o i matkustaa. Vaikka siellä olisi niiiiin paljon luonnonkauneutta ja himoitsemaani historiaa.

    Eivätkähän kaikki muutkaan maat aivan puhtoisen viattomia ole, mitä tulee mm. ihmisoikeusasioihin.

    VastaaPoista
  8. Liina;
    läsnäolo ja vaikeneminen on kovin helposti sitä, että hyväksyy, ja se tekee tästä, ja monesta muustakin jutusta vaikean. Toisaalta sain tilaisuuden osallistua muutamaan tilanteeseen, jossa läsnäolo toivottavasti oli selkeä solidaarisuuden osoitus.

    VastaaPoista
  9. Oioi, olit Turkissa! Kävitkö siis Kappadokiassa? Tuli mieleen noista maisemista. Olen lähdössä samoihin maisemiin parin viikon päästä ja olemme suunnitelleet retkeä sinne. Jos kävit siellä Istanbulista, kerro ihmeessä, miten kannattaa reissata.

    Olen ihan samaa mieltä tuosta ihmisoikeustilanteesta, todella karmivaa. Silti menen nyt uudestaan, Istanbul lumosi silloin reilu vuosi sitten niin täysin.

    VastaaPoista
  10. Kirjailijatar;
    lensimme istanbulista Kayseriin ja kuljimme tilausbussilla paikallisen oppaan matkassa eri puolilla Kappadokiaa tukikohtanamme Prokopi. Valitettavasti en muista hotellimme nimeä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos tiedosta. Voi olla, että emme jaksa lähteä seikkailemaan noin kauas, mutta kovasti tekisi kyllä mieli.

    VastaaPoista
  12. terve! kiva blogi, loysin sen listalta etsimalla turkkiin liittyvia kirjoituksia. turkissa asuneena, lontoossa turkin politiikkaa ja ihmisoikeuksia opiskelleena valt maisterina ja historian kandina seka turkkilaisessa sanomalehdessa toita tehneena toimittajana saanen sanoa etta:
    1) ikonit on tuhottu anatoliassa ikonoklasmin aikaa eli noin 1000-luvulla kun kristityt itse kavivat kiistaa siita, saako jumalaa kuvata vai ei. muslimit eivat ole turkissa ikoneita tuhonneet - eivat erityisesti kappadokiassa. ikoneita on lahinna peitetty laastilla, ei tuhottu. aivan samaan tyyliin kreikassa ja kyproksella on moskeijoita muutettu kirkoiksi. tama on normaalia alueilla jossa kaksi suurempaa uskontoa "kilpailee" vallasta satoja vuosia.
    2) salakuuntelulaitteiden paljous pitaa paikkansa.
    3) armenialaisille tapahtuneesta joukkotuhosta puhutaan tanaan turkin mediassa ja ihmisten kesken aivan avoimesti, lue esim. turkin armenialaisen vercihan ziflioglun juttuja Hurriyet Dailysta. jotkut kiistavat tapahtuneet, toiset eivat. viimeisen vuosikymmenen aikana aiheesta on julkaistu lukemattomia kirjoja ja asiaan ovat ottaneet taysin avoimesti kantaa myos lukuisat akateemikot. asiasta siis puhutaan.
    4) mielipidevangeista en ole kuullut elaessani saatika mainitsemassasi mittakaavassa mutta talla hetkella oikeudenkayntia odottaa 50 toimittajaa, he ovat odottaneet jo aivan liian pitkaan.
    terveisin,
    RP.

    VastaaPoista