perjantai 30. syyskuuta 2011

Perjantai



Ostin kotiin tuoreita kukkia ja istuin hetken katukahvilassa. Oli niin lämmintä, että olisi pärjännyt hihattomassa.
Perjantai on helppo huomata. Joku meneminen, valmistautuminen johonkin, ihmiset erilaisina kuin muina päivinä.
Tai sitten vain kuvittelen.

Sanoin tänään ei tarjolla oleville perjantaimenemisille. Valitsin kotonaolon. Vartioin ahneesti omaa aikaani.
En aina jaksa pientä kevytpuhelua, pieniä kevythymyjä.
On blogikin usein kevyttä pikkupuhetta, täällä vaan ei tarvitse hymyillä.

12 kommenttia:

  1. Ihanat kukat, niin raikkaan väriset, tuoksuvat varmaan vienosti. Pitäisi keksiä jotain hauskaa että saisi lukijat hymyilemään. Se oli sit helle päivä tänään ja a-d vitamiinit tuli otettua auringosta. Hyvää ja syksyistä ja lämmintä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Pepita;
    eivät juuri tuoksu, tai ihan vähän jos työntää nenän melkein kiinni kukkiin.
    Sinulle samoin ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kukat ovat nyt perjantaihymyt. Joskus on mukava olla vaan itsensä kanssa ja ajatella. Ääneen puhuminenkin on sallittua, kukaan ei vastaa, saa sanoa mitä haluttaa.

    VastaaPoista
  4. Arleena;
    vapaaehtoinen, itsevalittu ja ajoittainen yksinolo on hyvää, nautin hiljaisuudesta.

    VastaaPoista
  5. Omien päivien tarve on ainaskin mulla lisääntynyt iän myötä. Tai elämänkokemuksen? Tiedostaa paremmin, mitä tarvitsee. Eilen olikin tosi ihana aurinkopäivä. Harmitti, että piti istua töissä.

    VastaaPoista
  6. Päivi;
    haluan ainakin omalla kohdallani hirmuisen mielelläni uskoa, että selitys olisi tuo elämänkokemus.

    VastaaPoista
  7. Kaunis kimppu. Samalle puolelle kalistun ajatuksessa, että perjantaina ihmiset toimivat muutoin kuin muina päivinä. Taidan itsekkin kuulua siihen joukkoon :)
    Oma aika on arvoasteikolla miltei ylimpänä. Nautin niistä ja tunnen tarvitsevani niitä useammin.
    Voimaannuttavia hetkiä sinulle.

    VastaaPoista
  8. Marie Elisabeth;
    myös sinulle voimaa ja iloa antavaa viikonloppua, jossa on sopiva annos omaa aikaa.

    VastaaPoista
  9. Pitäisi useammin ilahduttaa itseään kukilla. Aina päätän niin ja sitten ne kuitenkaan muista ostaa kukkia.

    Minussa on kaksi puolta, hauska ja melankolinen. Joskus haluaa vain toista ja sitten taas kaipaakin sitä toista. Minäkin olen oppinut vartioimaan aikaani, sitä mitä pystyn vartioimaan.

    Hyvää viikon alkua sinne.

    VastaaPoista
  10. Kirjailijatar;
    minä taas en ole juuri koskaan melankolinen, mutta en varmaan kovin hauskakaan. Vastakohtaisuuteni asettuu akselille erakko- sosiaalinen. Silti tunnistan tuon, että eri aikoina kaipaa eri systeemeitä.
    Ja kukat, ne huutelevat perääni kun kuljen päivittäin torin ohi, en siis pääse unohtamaan.

    VastaaPoista
  11. Ihanat kukat!! Hyvää syksynjatkoa,toivottaa uusi lukijasi..

    VastaaPoista
  12. Riitta Sinikka;
    tervetuloa lukijaksi!
    Sinulle myös kaikkea syyshyvää!

    VastaaPoista