Pilvillä on nimet mutta en osaa niitä. Perheessä on ekspertti mutta en kysy.
Jos tietäisin liikaa pilvistä, menettäisin ehkä tärkeimmän.
Tärkeintä ei useinkaan ole fakta. Kauneus ehkä on.
Niin, alkaisko tässä pilvibongariksi? Ainakin tänä kesänä riittäisi tuota bongattavaa! Kyllä sitä ihminen jaksaakin muuten rutista tuosta säästä. Mä oon nyt vaan sangen pettynyt Forecaan ja Ilmatieteenlaitokseen. Eilen lupasivat kaunista säätä ja nyt sitä ei taaskaan ole! :(
Pidän kovasti tuosta ekasta kuvasta. Perspektiivi on ylen vapauttava!
Minäkään en osaa pilvien nimiä, mutta lapsuuteeni kuuluu eräs vanha nainen, joka osasi ne kaikki. Se oli kiehtovaa.
Olin tunnistavinanikin Visbyn. Ja riemuissani huomasin tuosta alempaa, että siellä olette todellakin olleet. Niin kaunis saari - sekin. Olen kerran kauan sitten ollut Gotlannissa kaksi viikkoa pyöräilemässä ja toisenkin kerran käymässä.
Hyvä oivallus: Joskus on parempi olla tietämättä liikaa. Liiat faktat voivat sekoittaa pään niin, ettei enää näe metsää puilta ja sotkeentuu lillukanvarsiin. Jotkut asiat vastaanottaa parhaiten intuitiivisesti, liikaa analysoimatta. Musiikin esimerkiksi. Pilvien katseleminen on kiehtovaa ja rentouttavaa puuhaa. Eräänlaista meditaatiota.
Tillariina Periaatteesta en suostu rutisemaan säästä, joskus kyllä olen lipsunut. Nyt kyllä kunnon lämpimät olisivat tervetulleita.
Kirjailijatar Kaunis todellakin ja monella tavalla kiinnostava. Välttämättä ei ainakaan enää pyöräilijän paratiisi. Pyörätiet loppuivat milloin missäkin, ja pyöräilijät joutuivat jatkamaan matkaansa kapeiden autoteiden reunoilla.
Vaikka olen visualisti, on pilviin tuijotellessa alkanut kiinnostaa, mitä ne ovat ja mitä pitävät sisällään. Ostin oikein kirjankin "Suomalainen sääkirja". Pilvien katselu on ihanaa puuhaa: värit, varjot ja pilvien erilaiset liikkeet ja kerrostumat ovat niin muuntuvia ja riippuvat monesta asiasta. Minusta tieto ei ei ole kauneuden kokemisen vastakohta vaan fakta ja kauneus menevät käsi kädessä toisaan tukien, tietäen voi jopa nähdä tarkempaa. Liekö syynä sekä taiteellinen että tekninen lähtökohta ammatissa ja työssä - mene ja tiedä?
Päivi Varmaan olisi ihanteellista, jos fakta aina voisi tukea kokemusta oli sitten kyseessä kauneus tai jokin elämys. Usein ainakin itse koen olevani niin rajoittunut, etten pysty täysin nauttimaan esim. musiikista, jonka tunnen niin hyvin, että kuulen esityksen virheet. Pilvet tosin ovat aina virheettömiä ( tänä kesänä monen mielestä ehkä eivät), mutta jos tietäisin niiden tarkat syntymekanismit ja luokitukset, en todennäköisesti osaisi heittäytyä pelkästään katselemiseen.
Piilomaja Suomifilmipilville minulla on toinenkin nimi, kutsun niitä navitrollapilviksi virolaisen taiteilijan, Navitrollan mukaan. Navitrollan töissä pilvet ovat usein pääosassa hykerryttävällä tavalla.
Niin, alkaisko tässä pilvibongariksi? Ainakin tänä kesänä riittäisi tuota bongattavaa! Kyllä sitä ihminen jaksaakin muuten rutista tuosta säästä. Mä oon nyt vaan sangen pettynyt Forecaan ja Ilmatieteenlaitokseen. Eilen lupasivat kaunista säätä ja nyt sitä ei taaskaan ole! :(
VastaaPoistaPidän kovasti tuosta ekasta kuvasta. Perspektiivi on ylen vapauttava!
Minäkään en osaa pilvien nimiä, mutta lapsuuteeni kuuluu eräs vanha nainen, joka osasi ne kaikki. Se oli kiehtovaa.
VastaaPoistaOlin tunnistavinanikin Visbyn. Ja riemuissani huomasin tuosta alempaa, että siellä olette todellakin olleet. Niin kaunis saari - sekin. Olen kerran kauan sitten ollut Gotlannissa kaksi viikkoa pyöräilemässä ja toisenkin kerran käymässä.
Hyvä oivallus: Joskus on parempi olla tietämättä liikaa. Liiat faktat voivat sekoittaa pään niin, ettei enää näe metsää puilta ja sotkeentuu lillukanvarsiin. Jotkut asiat vastaanottaa parhaiten intuitiivisesti, liikaa analysoimatta. Musiikin esimerkiksi.
VastaaPoistaPilvien katseleminen on kiehtovaa ja rentouttavaa puuhaa. Eräänlaista meditaatiota.
Olet oikeassa.
VastaaPoistaTillariina
VastaaPoistaPeriaatteesta en suostu rutisemaan säästä, joskus kyllä olen lipsunut. Nyt kyllä kunnon lämpimät olisivat tervetulleita.
Kirjailijatar
Kaunis todellakin ja monella tavalla kiinnostava. Välttämättä ei ainakaan enää pyöräilijän paratiisi. Pyörätiet loppuivat milloin missäkin, ja pyöräilijät joutuivat jatkamaan matkaansa kapeiden autoteiden reunoilla.
Ina
VastaaPoistaMusiikin lisäksi laittaisin listaan tanssin, kuvataiteen, lyriikan ja monet arkielämän ilmiöt.
Maria
Oikeassaolemisessa on puolensa :)
Minäkään en tiedä pilven nimiä... kauneuden niissä kyllä näen...:)
VastaaPoistaIrmastiina
VastaaPoistaLuulen, etteivät ne olisi yhtään kauniimpia vaikka tietäisimmekin nimet.
Tänä kesänä on ollut todella kauniita pilviä, sellaisia ohuita huituloita. Eikä pilvi nimellä mitään tee, se on täydellinen ilmankin.
VastaaPoistaKirsikka
VastaaPoistaIhmisenä olemiseen vaan taitaa kuulua tarve osata selittää ja nimetä kaikki.
Vaikka olen visualisti, on pilviin tuijotellessa alkanut kiinnostaa, mitä ne ovat ja mitä pitävät sisällään. Ostin oikein kirjankin "Suomalainen sääkirja". Pilvien katselu on ihanaa puuhaa: värit, varjot ja pilvien erilaiset liikkeet ja kerrostumat ovat niin muuntuvia ja riippuvat monesta asiasta. Minusta tieto ei ei ole kauneuden kokemisen vastakohta vaan fakta ja kauneus menevät käsi kädessä toisaan tukien, tietäen voi jopa nähdä tarkempaa. Liekö syynä sekä taiteellinen että tekninen lähtökohta ammatissa ja työssä - mene ja tiedä?
VastaaPoistaPäivi
VastaaPoistaVarmaan olisi ihanteellista, jos fakta aina voisi tukea kokemusta oli sitten kyseessä kauneus tai jokin elämys. Usein ainakin itse koen olevani niin rajoittunut, etten pysty täysin nauttimaan esim. musiikista, jonka tunnen niin hyvin, että kuulen esityksen virheet. Pilvet tosin ovat aina virheettömiä ( tänä kesänä monen mielestä ehkä eivät), mutta jos tietäisin niiden tarkat syntymekanismit ja luokitukset, en todennäköisesti osaisi heittäytyä pelkästään katselemiseen.
Joo, mitäs niistä nimistä joka yhteydessä (vaikka olenkin luonteeltani hiukan sellainen luokittelija).
VastaaPoistaLiivian blogissa oli pari paivää sitten minun mielestäni Suomi-filmi pilviä.
Piilomaja
VastaaPoistaSuomifilmipilville minulla on toinenkin nimi, kutsun niitä navitrollapilviksi virolaisen taiteilijan, Navitrollan mukaan. Navitrollan töissä pilvet ovat usein pääosassa hykerryttävällä tavalla.