Viikon aikana ehtii syödä monta kertaa. Matkalla varsinkin.
Ajattelen gotlanninmatkalla nauttimiamme aterioita. Söimme laidasta laitaa.
Oli fiini illallinen kauniissa puutarharavintolassa. Vieressä suihkulähde, elävät tulet illan hämärtyessä, lautasella alkajaisiksi keko voissapaistettuja pieniä kanttarelleja, lasissa kuplia. Jatko pitkän kaavan mukaan.
Oli kalasataman vastasavustettua kalaa suoraan paperista.
Oli lämpimiä gotlanninlimppuja, joita joku paikallinen mummo toi pärekorissa rantakioskiin myytäväksi. Ostimme yhden, taitoimme siitä suuria palasia ja opin, että makeakin ruokaleipä voi olla hyvää ainakin merenrannalla syötynä.
Kotimatka alkoi niin aikaisin, ettemme ehtineet syödä aamiaista, vaan päätimme tyytyä siihen mitä lentokoneessa myydään.
Myytiin muoviin tukehtuneita hikisiä leipäparkoja. Mies söi omansa, minä en.
Mikä tekee ateriasta luksusta?
Ei ainakaan hinta.
Ei aina edes seura.
Fiiniyskään ei välttämättä.
En vaan tiedä mikä.
Matkanne kuullostaa ihanalta.
VastaaPoistaOllut fiiniä ja rentoa...:)
Irmastiina
VastaaPoistaFiineintä ehkä se rento.
Oi, saisinpa lämmintä gotlanninlimppua! Se olisi luksusta.
VastaaPoistaFamu
VastaaPoistaGooglasin hakusanalla gotlandslimpa ja huomasin ettei sen tekeminen ole konsti eikä mikään. Itse kyllä sittenkin valitsen mielummin ruislimpun.
Ruoka on erityisen hyvää kun on nälkä. Ikimuistoiset ruokailut jäävät mieleen kuitenkin monista syistä...makuaisti on aika hieno juttu!
VastaaPoistaTillariina
VastaaPoistaSananlasku tietää, että nälkä on paras mauste, silloin todella maistuu melkein kaikki. (Lentokoneen muovileivät eivät silloinkaan)