Tavis on luuseri, huutaa iltapäivälehti etusivullaan ja kertoo siteeraavansa Vaikuttajaa joka on Tahtonainen.
Olen ymmärtänyt, että Vaikuttaja tahtoi puhua lähinnä talouselämän laeista, mutta ennen kuin ymmärsin yhtään mitään löi päässäni tiukasti tyhjää.
Kuka on tavis?
Mistä kohtaa tavis on menettänyt ja mitä?
Vaikka tavis määriteltäisiin miten tahansa, epäilen, ettei kukaan mahtuisi siihen määritelmään, koska jokaikinen on omalla tavallaan epätavallinen.
Jos tavis nyt kuitenkin sattuisi olemaan olemassa, niin tärkeintä kai se, ettei ole hukannut itseään.
Olen kamalan mielelläni tavis, enkä usko sen takia menettäneeni mitään arvokasta.
Olen onnellinen omasta pienestä arjestani ja elämästäni silläkin uhalla, että saatan olla riski Suomen talouselämälle.
Täällä myös yksi onnellisesti tavis!
VastaaPoistaTahtonaisia ja Vaikuttajia on joskus vaikea ymmärtää. Gloriasta on saanut vuosien varrella lukea haastatteluja, joissa joku liike-elämässä hyvin menestynyt nainen on esittänyt sellaisia mielipiteitä ihmisistä, että tavisnaista on kylmännyt. Tai sitten me kaikki ymmärrämme vain itsemme kaltaisia.
VastaaPoistaTillariina
VastaaPoista:)
Katriina
Taitaa olla pitkälti totta, että ihminen ymmärtää asioita vain itsensä kautta. Jos ei ymmärrä itseään, ei ehkä helposti ymmärrä muitakaan. Jos menee jokaiseen tilanteeseen tahto edellä, saattaa ymmärrys jäädä jalkoihin.
Hieno viimeinen kappale. Minäkin taidan olla aikamoinen uhka Suomen talouselämälle, mutta toivottavasti se kestää sen ja myös sen, että meitä taviksia on joka lähtöön.
VastaaPoistaJaana
VastaaPoistaSalaa epäilen, että juuri taviksissa on Suomen selkäranka.
Mainitsemasi Vaikuttaja ja Tahtonainen saa usein sappeni kiehumaan. Kieltämättä hän on menestynyt taloudellisesti, mutta ajattelijana hän on mielestäni paljon vaatimattomampi kuin itse aavistaakaan.
VastaaPoistaJos taviksella takoitetaan keskinkertaista, ja oletetaan että kukaan ei suostu olemaan tavis, vaan ryhtyy huippusuorittajaksi, niin keskiarvo vain siirtyy ylemmäs ja sen seurauksena ne jotka ennen edustivat hyvää tasoa, ovatkin nyt taviksia. Samasta asiasta on kai kysymys siinä, että jokainen on mielestään parempi autoilija kuin muut keskimäärin. Kaikki myös haluavat isomman palkan korotuksen kuin mitä keskimäärin saadaan.
Mikä siis on tavis? Huippuyliopistossa keskinkertaisesti menestyvä opiskeleva eli sikäläinen tavis olisi tavallisessa opinahjossa huippuyksilö. Onko hän siis kuitenkin luuseri? Tai NHL:n joukkueen tavis. Kotimaan joukkueesa hän olisi tähtipelaaja. Koko juttu taviksista on hölynpölyä. Kaiken lisäksi ihminen on monien ulottuvuuksia olento, eikä häntä voi määrittää yhdellä parametrilla, esimerkiksi taloudellisella menestyksellä.
Toinen kysymys sitten on, mikä on luuseri. Kukapa siihen osaisi vastata. Elämän sankaruutta kun punnitaan monella mittarilla, eikä taloudellinen menestys ole ainoa.
Ina
VastaaPoistaTässä vaan nyökyttelen, kirjoitat prikulleen sitä mitä itsekin ajattelen.
Sitten ajattelen vielä hiukan sitäkin, että entä jos puheet taviksista, luusereista ja julkkiksista (minusta nuo ovat jo sanoina niin tökeröitä, että tuntuu nololta edes kirjoittaa niitä!) ovatkin meidän aikamme versio luokka-ajattelusta.
Pirkko,
PoistaKyllä kai juuri siitä oikeastaan on kysymys. Luokkajako on vain erilainen kuin viime vuosisadalla, jolloin yläluokkaan kuului papisto, aatelisto ja ylin virkamieskunta, ehkä myös lukeneisto. Nyt jako eliittin ja rupusakkiin menisi siis niin että eliittiin kuuluvat julkkikset ja rupusakkiin tavikset.
No, Vaikuttaja ja Tahtonainen ja hänen hengenheimolaisensa voivat sitten verokalenteri kädessään säätää eliitti- eli luuserikytkintä sen mukaan haluavatko laskea eliittiin 0,5%, 5% vai peräti 15% kansasta. (Enempää sinne ei mahdu ihan siitä syystä, että normaalijakautuneessa populaatiossa aina 66,6% kuuluu keskelle tai sitä alemmas.) Tietenkin kytkin kannattaa säätää niin, että itse juuri ja juuri pääsee rajan oikealle puolelle ;)
Olematta psykologi minusta tuntuu, että moisen luokkajaottelun takana on ihmisen tarve tulla hyväksytyksi, toisin sanoen pelko siitä että ei kelpaa. Samaa pelkoa selittänee hinku titteleihin, merkkituotteisiin ja julkisuuteenkin. Onneksi tauti usein helpottuu iän myötä :)
Ina
VastaaPoistaKiitos tästä.
Mikä ihme ajaa ihmistä, varmaan minuakin, jatkuvaan vertailuun? Toimimme kuin kanat nokkimisjärjestyksinemme. Ajattelen usein sitä miten itse asettuisin tähän nokkimissysteemiin. Tiedän, että vapaus olisi sitä, ettei katso ketään ylöspäin eikä alaspäin, mutta käytännössä sitten toimii usein toisella tavalla, ainakin hiljaa mielessään ja itseltäänkin salaa.
Onneksi tämäkin tauti helpottuu iän ja vapauttavien kokemusten myötä.
Onnellisesti olen tavis, tarvitaan meitä ja myös tahtonaisia ja vaikuttajia. Mulle tuli nyt vähän sellainen olo tahtonaisen lausumasta, että tahtonainen elää pikkuisen menneessä maailmassa eli jossain viime vuosisadan tienoilla. Onneksi taviksellakin on oikeus näkemyksiinsä, eikö vaan?
VastaaPoistaAnnoitpa piristävästi ajattelemisen aihetta, kuten aina! Miksikähän taviksia ja tai luusereita täällä landella nimitetään..? Ei junteiksikaan, koska juntithan ovat eritoten itseensä ja elämänarvoihinsa tyytyväisiä. Reppanoita, köyhiä, työttömiä, sairaita..? Yleinen määritelmä? Kait se määritelmä pohjautuu yhteiskunnan sen hetkisiin arvoihin. Mutta yksilöllä itsellään voi olla erilaiset arvot, hän voi tuntea toisin, antaa piut paut yleisille määritelmille ja olla onnellinen.
VastaaPoistaPäivi
VastaaPoistaKeitä tahansa olemmekin, meillä on oikeus näkemyksiimme. Sen lisäksi, niin uskon, meillä on velvollisuus muodostaa näkemyksiä asioista, joiden kanssa olemme tahtoen tai tahtomattamme tekemisissä. Meillä ei ole velvollisuutta olla oikeassa, mutta oikeus pyrkiä siihen.
Rita
Tätä arvojen jatkuvaa perkaamista vastuullinen elämä on. Sitä, että kyseenalaistaa, hankkii tietoja, toisaalta sitäkin, että tunnistaa asiat, jotka voi ohittaa onnellisen välinpitämättömänä.