Kun olin lapsi Helsingin kivijaloissa tapahtui. Lähes joka korttelissa oli oma maitokauppa, leipäkauppa, sekatavarakauppa, ja lihakauppa. Oli myös lyhyttavarakauppoja ja diverssikauppoja. Edellisissä myytiin tekstiilejä sukkanauhoista flanellipyjamiin, jälkimmäisissä ihan mitä vain.
Sitten tapahtui se, että ne kuihtuivat pois yksi toisensa jälkeen.
Olen haikaillut.
Olen ymmärtänyt, että markkinatalous jyllää, ja ettei tässä mitään voi.
Olen toivonut että sittenkin voi.
Olen asioinut suurissa marketeissa viharakkautta tuntien.
Nyt tapahtuu uusia!
Kivijaloissa!
Pieniä leipäpuoteja, jotka myyvät oikeaa, tuoksuvaa leipää, lähi- ja luomuruokaan erikoistuneita pienmyymälöitä, konditoriakahviloita, diverssi- ja lyhyttavaraputiikkejakin.
Lupaan itselleni olla aina ja uskollisesti kanta-asiakas joka ikiselle.
Sitten, menen Stockmannille.
Häpeän kyllä.
Ei siitä kauan ole, kun Hesarin jommassa kummassa liitteessä oli juttu oikein vanhoista kivijalkakaupoista. Useammassa on myyjänä jo eläkeikäinen ihminen, joka harrastelee kauppaa, joka ei enää vuokratiloissa kannattaisi. Mutta maksaa itsensä, kun on ostanut tilan omaksi aikoja sitten. Tosi mielenkiintoinen oli tuo juttu ja herätti kyllä mielenkiinnon, vaikka en stadilainen olekaan:)
VastaaPoistakivoja kuvia :)
VastaaPoistaLeena, muistan hämärästi artikkelin. Siinä haastateltiin mm. Kallion legendaarista Selma Palmua (en ole ihan varma nimestä). Nyt kun muistutit tästä, alkoi tehdä mieli käydä katsomassa onko puoti vieläkin pystyssä. Töölössä on Pähkinänsärkijä-niminen suklaata, kahvia, teetä sun muuta myyvä pikkukauppa pikkumummoineen.
VastaaPoistaHannele, kiitos.
Ihania kivijalkailoja. Juuri tuollaisia pitää ihmisellä olla. Juuri tuollaisten sekaan pitää päästä pujahtamaan. Juuri tuollaisen kivijalkailon minäkin perustaisin, jos uskaltaisin... Sitä kohti!
VastaaPoistaPioni, uskallusta mennä kohti!
VastaaPoistaPääsispä sinne entiseen Helsinkiin käymään. Itsellä kun ei oikein ole kokemusta pienistä maito- ja leipäkaupoista.
VastaaPoistaMeidän kaupungissa on nykyään pieni luomukauppa. Ostan sieltä teetä ja saippuaa. Usein tulee juteltua omistajan kanssa tuotteista.
Luminen, ainakin nykyisessä Helsingissä nimimerkkisi olisi juuri nyt ihan nappiinsa sopiva!
VastaaPoistaNoista pienistä maito- ja leipäkaupoista se, että valikoimat eivät varmaankaan riittäneet lähellekään nykyisiä, mutta laadun kanssa saattoi olla päinvastoin.
Tästä tuli rakkaita muistoja mieleeni. Isoisä-ja isoäitivainajallani oli kotikaupungissani Lelu- ja urheilutarpeiden kauppa. Vieressä oli pikkuriikkinen maitokauppa, josta kipaisin hakemaan leijonakarkkeja. VAnha kunnon kassakone ja suuret avaimet. Lasinen tiski ja sen takana hymyilevät kasvot.
VastaaPoistaNykypäivänä, mitä pienemmän ostopaikan onnistuu löytämään, sitä suuremman nautinnon ja ilon itse tuotteesta saa, palvelusta puhumattakaan. Ja silti päätyy sinne Stockalle niin pirskatin helposti pääsemään helpolla.
Lumiutuista oloa viikonloppuusi!
Tinttarus, lohduttaa melkein, etten ole ainoa Stockalle päätyvä. Sen verran olen kyllä viimeaikoina ryhdistäytynyt, että päätymiset ovat käyneet harvalukuisemmiksi.
VastaaPoistaKuullostaa niin tutulta :) Lupauksen itsekkin heitän ilmoille ja aivan liian usein löydän itseni Stockallta. Joitain tuotteita kyllä uskollisesti haen näistä ihanista pienistä puodeista. Meillä Skattalla vaan ei ole, täytyy kipittää Krunikkaan tai Kaivarin suuntaan. Nettikin on hiipinyt apuvälineeksi ostoksissa...saa nähdä mitä siitä seuraa.
VastaaPoistaKiitos rohkaisevista sanoistasi. Talvisen raikasta alkavaa viikkoa ja erityisesti kaunista Lucian päivää.
Marie Elisabeth, toisaalta Skattan lähellä on kauppahalli ja tori, edelleen ihan hienoja paikkoja molemmat, vaikka varsinkin torille on ilmaantunut yhä enemmän turistikamaa myyviä kojuja.
VastaaPoistaHyvää, kaunista ja inspiroivaa Lucianpäivää itsellesikin!