Valo muuttuu, tulee uutena. Siniset illat myöhemmin, aamun sininen aikaisemmin.
Joulukuusessa pienet valot vielä. Kynttilät jo melkein loppuunpalaneet.
Niin paljon kuin kynttilöitä rakastankin olen kylläinen nyt, luulisin.
Silmät ahmivat toisenlaista valoa, iloitsevat pienistä uusista minuuteista.
Joulu tässä. Ei mennyt noin vain.
Silti: kohta, aivan pian, alkaa uusi kevät.
Vähän kuin samoissa ajatuksissa, kevättä kohti mennen. Se sama toistuu minulla joka vuosi, heti joulun mentyä. Ihana ajatus, sitä en torju yhtään. Kynttilöitä kyllä poltan pitkään.
VastaaPoistaKevät on mielessä heti, kun Tapaninpäivästä päästään. Valoa ja kasvua - ihanaa!
VastaaPoistaPioni, varhaisen kevään aavistus antaa voimia!
VastaaPoistaLiina, ihan totta: ihanaa!
Eikö ole kumma: heti joulun jälkeen on kynttilänkaipuu ohi. Tammikuun alkava valkoinen valo houkuttaa.
VastaaPoistaAlimman kuvan kranssi on herkullisen niukkaeleinen.
Katriina, kranssi ei ole oikeastaan edes joulukranssi, aloitti kyllä semmoisena, mutta jäi sitten, jo vuosia sitten, roikkumaan kaapinoveen.
VastaaPoistaOdotan tulevaa vuotta!Ja lisääntyvää valoa.Ihanaa pian tammikuu.Voi hyvin♥
VastaaPoistaMaria, voi hyvin sinäkin! Odotetaan kaikkea ihanaa!
VastaaPoista