Jotkut osaavat olla siinä missä ovat ja tehdä sitä mitä tekevät.
Kun he keittävät kahvia, he keittävät kahvia.
Kun he juovat kahvia, he juovat kahvia.
Minä en osaa.
Minun pääni ottaa varaslähtöjä ja huitelee kolmannessa kun vielä teen ensimmäistä.
Kun keitän kahvia, tyhjennän tiskikonetta, pyyhin pöytää, kirjoitan kauppalistaa ja ripustan pyykkejä.
Kun juon kahvia, luen, kirjoitan, lähetän tekstiviestejä ja muistan unohtuneita.
Huomaisin mielelläni, että ehdin enemmän kuin he, jotka tekevät yhden asian kerrallaan.
En huomaa.
Pelottavan tutulta kuulostaa. Samanlainen huiteleva mieli on minullakin.
VastaaPoistaSitä tahtoisi keskittyä, asettua, olla läsnä tekemisessään tai saada tosiaan edes aikaan enemmän kuin yhden asian ihmiset. Kun kerran koko ajan touhottaa edeltäkäsin.
Mutta ei. Outoa levottomuutta.
:) Tutunoloista. Kun alan keittää kahvia ja huomaan suodatinpussien koristansa ehtyneen, haen komerosta lisää, vaan jäänkin siirtelemään komeron sisuksia siistimpään jonoon, samassahan sitten sen hyllyn siitä komerosta pyyhkiikin, olikos se uusi suihke siivouskaapissa, juu haen sen, oho kaapista löytyi kadoksissa ollut esiliina, vienpä sen samalla pyykkiin, ja koska pyyksäkone tovi sitten hiljeni, samallahan tässä ripustelen pyykitkin, kunhan ensin otan kuivat pois, no vien niitä sitten lasten huoneisiin ja oho mikä sotku pojan koulupöydällä, järjestän samalla kirjat ojoon, ja ja ja ja vaellan huoneesta toiseen ja saan jätettyä 10 asiaa kesken, kun samalla ja samalla saa tehtyä toisenkin homman. Ja kahvi jää keittämättä. MAhdotonta vyöryämistä. Pitäisi kai tehdä YKSI juttu kerrallaan loppuun asti ja nauttia siitä. Johtaisi pikemmin parempaan lopputulokseen. Eikä hengästyisi:)
VastaaPoistaLumiterveisiä! Sitä tupruttaa hurjasti!!Lumitöihin tästä joutaa ja sitten tekee VAIN sen.
Miten hienosti kerätty todellisuus sanoiksi. Minä olen keskittymishäiriöni kanssa jo sillä tasolla, että paljon asioita jää kokonaan tekemättä, koska en pysty aloittamaan mitään. Pää on epämuodostunut massa, josta ei erotu mikään riittävästi, jotta siihen voisi tarttua.
VastaaPoistaKoneella tykkään olla tästä syystä: pystyn keskittymään tekemiseeni, enkä näe enkä kuule mitään muuta. Muut eivät pidä siitä, että olen koneella:P
Liina, vaikka en kovasti kannata sukupuoliin liitettyjä stereotypioita, epäilen kuitenkin, että yksi-asia-kerrallaan-tyyli luonnistuu parhaiten miehiltä.
VastaaPoistaTinttarus, allekirjoitan kaiken, tunnustan kaiken, olen syyllistynyt kaikkeen.
Pystyitkö tekemään vain ne lumityöt kun teit lumityöt?
Leena, voi pääparkaa! Ehkä niitten muitten pitäisi oivaltaa, että pääsi tarvitsee juuri nyt koneellaoloa. Siinä pää ehkä lepää parhaiten.
Minullakin ajatus lentää sinne tänne. Keskittymiskyvyssä selkeitä puutteita. Mutta osaan kyllä tarvittaessa keskittyä, mutta jollei ole pakko ja kamala kiire, annan mennä. Sinne sun tänne. Antaa ajatusten lennellä, minä luulen, että se tekee vain hyvää.
VastaaPoistaTuttua on...
VastaaPoistaKirjailijatar, kuvittelen, että se voisikin mennä juuri noin, vähän raidallisesti. Rutiinijuttujen aikana pää voi huidella, keskittymistä vaativien aikana pysyä jämptisti harteilla. Mutta entäs silloin kun on sen nautinnollisen kahvihetken aika?
VastaaPoistaPioni, on meitä. Monta.
Huomaan ihan saman kuin sinäkin:D
VastaaPoistaHalit!
Maria, haleja sinnekin, hyviä yöuniakin ja voimia lataavaa juhlaviikonloppua!
VastaaPoistaDahlia, luulen samoin. Toisaalti on tyyppejä, jotka osaavat olla yhdessä jutussa kerrallaan kuin putkessa, ja ovat silti tempperamentiltaan ihan turboja.
VastaaPoistaOnnea onnistumisista! Minä opettelen.
Hyvää viikonloppua itsellesikin!
Tuttua, tuttua on..
VastaaPoistaHyvää sunnuntaita ja itsenäisyyspäivää!
Marjatta, kiitos samoin sinulle!
VastaaPoista