Taidan kerätä kasvoja.
Kun menen konserttiin, teatteriin tai oopperaan, menen mielelläni yksin ja liian aikaisin.
En kaipaa seuraa kahviloissakaan, katukahviloissa en varsinkaan.
Tahdon tarkkailla. Ihan rauhassa ja puhumattomana.
Kerään kasvoja myös kasvotusten.
Ihan oikeasti rakastan myös ihan oikeita sosiaalisia tilanteita, kohtaamisia, keskusteluja.
Vain kohtelias kevytpuhelu kiinnostaa yhä vähemmän.
Selaan vanhaa luonnoskirjaani.
Löydän kasvoja.
En ole varma siitä mistä ne tulevat. Ei minun tarvitsekaan.
Kunhan nyt tarkkailen.
Hmm. Aloin rakentaa jokaiselle omaa tarinaa...
VastaaPoistaKAsvot kertovat paljon. Ja kädet.
Antoisia kohtaamisia tälle vuodelle!
mielenkiintoista
VastaaPoistaPidän myös ihmisten tarkkailusta - tarkoitan positiivista tarkkailua. Kesäisin istun mielelläni katukahviloissa myös tuosta em syystä.
VastaaPoistaKuviesi kasvot ovat mielenkiintoisia, persoonallisia.
Ihailen vilpittömästi jokaista, joka osaa luonnostella tuolla tavalla. Ja kun osaat vielä tehdä kuvistasi persoonallisia ja paljonpuhuvia!
VastaaPoista-Katriina
Kiehtovaa. Minäkin tavallani kerään kasvoja. En piirrä niitä enkä niistä kirjoita, mutta yleensä muistan kasvot hyvin enkä unohda tapaamiani enkä kiinnostavia ohikiitäviä ihmisiä. Ihmiset jäävät mieleeni.
VastaaPoistaSinä luonnostelet ja piirrät taitavasti! Kuviesi kauttakin ihmiset jäävät mieleen.
Tinttarus, tuo mitä sanot käsistä vähän yllättää. Katselen ilmeisesti niin intensiivisesti kasvoja, etten juurikaan huomaa käsiä, saati osaa kukea niitä.
VastaaPoistaSinulle myös hyvien ja kiinnostavien kohtaamisten vuotta!
Hannele, ihmiset ovat mielenkiintoisia! Jokaisella on tarina kerrottavanaan, ja osan siitä voi ulkopuolinenkin lukea esim. juuri kasvoista.
Arleena, sanot tärkeän sanan: positiivisen tarkkailun. On totta, että vastakohtakin on olemassa, semmoinen, missä etsitään toisesta heikkoa kohtaa, ja josta ei voi hyvin etsijä sen enempää kuin se, josta etsitään.
Katriina, kiitos sinulle kannustavista sanoistasi!
Lumiomena, hassua tässä on se, että katson tavalla, joka ei auta minua tunnistamaan tapaamiani ihmisiä kovinkaan hyvin. Epäilen, että kasvoja tarkkaillessani tarkkailen tunteita, joita kasvoilla näkyy, en niinkään näkyviä piirteitä.
Sinulla on antoista tapa katsella maailmaa!
VastaaPoistaMinäkin katselen kasvoja ja käsiä kuten Tinttarus-käsistä näkee myös niin paljon elettyä elämää...
Maria, täytyy varmaan skarpata ja ruveta katselemaan myös käsiä.
VastaaPoistaKirjoitit muuten jotain, jota jäin miettimään: "tapa katsella". Totta varmaan, että katselemisessakin on kyse tavoista, ei siis mistään myötäsyntyisestä ja muuttumattomasta ominaisuudesta. Ihanaa; voi siis oppia uusiakin vielä antoisampia tapoja!
Minä katselen paljon käsiä ja varsinkin niiden liikkeitä, kuten ylipäätään ihmisen asentoja ja liikkumista, sitä miten hän 'kantaa' itsensä.
VastaaPoistaPiilomaja, kantaminen kertoo todella paljon. Voihan sitä kyllä opetellakin, mutta jossain vaiheessa päälleliimattu putoaa ja kertoo mitä paketissa oikeasti on. Sama koskee kyllä naamaakin. Vain silmät eivät huijaa, niin tahdon uskoa.
VastaaPoistaOi miten hienosti sinä luonnostelet! Olen aina ajatellut, että olisi mahtavaa, jos osaisi luonnostella ihmisten kasvoja kahviloissa. Minä en osaa piirtää mitenkään. Mutta osaan painaa kasvoja mieleen ja muistan ne yleensä hyvin.
VastaaPoistaKirjailijatar, kiitos. Minä taas en osaa painaa ihmisten kasvoja mieleeni, katselen ilmeisesti jotenkin kasvojen läpi kasvoja katsoessani, ja muistan kummallisia yksityiskohtia ja ilmeitä.
VastaaPoista