"Näitä ei tarvitse edes silittää", sanoi sukkamyyjä kun kääntelin käsissäni raidallisia polvisukkia.
Jahas, ajattelin. Miksi minulle ei ole kerrottu, että sukat kuuluu silittää, ja että kaikki muut todennäköisesti ovat niin tehneet, ja nyökytelleet säälivästi minut nähdessään: "Tuossa menee se epäkelpo nainen, joka ei edes sukkiaan silitä".
Toivuin kyllä, enkä vieläkään silitä sukkiani. Huushollissa on paljon muuta silitettävää eikä silittäminen ole ollenkaan kamalaa. Vastasilitetty pyykki on sitäpaitsi täyttä luksusta.
Sitä ihmettelen, että silittämisen aloittaminen on joka kerta jotenkin vaikeaa, semmoista, jota ei vaan tahdo saada tehtyä. Sama on monen muunkin homman kohdalla, sitä siirtää aloittamista mutta vauhtiin päästyään ei ymmärrä miksi siirteli.
Niin sitä käy kun on vähän epäkelpo.
Toinen epäkelpo hymyilee.
VastaaPoistaPaljon useammin kuin silittäisin sukkia, minä mankeloin papereihin kuvioita ja aukkoja, mutta en lakanoita. Mankeloisin kyllä lakanat, jos olisi mankeli, vaan kun on se paperimankeli. Mikään ei liene ihanampaa kuin sileät, raikkaat lakanat. (Mutta mankeloituihin papereihin tulee kivat kuviot tai aukot:))
Minusta on riittävää, kun sukille on samanlainen pari.
Pioni, kaikille sukille ei pariakaan noin vaan löydy. Minulla on kone, joka todennäköisesti syö sukkia.
VastaaPoistaSilittäminen on mukavaa, mutta olen luopunut kuitenkin koko hommasta. Siihen pitäisi oikeasti olla aikaa, jotta se olisi mukavaa.
VastaaPoistaÄitini silitti pikkuhousutkin. Siihen en sortuisi, vaikka olisi kuinka aikaa. Meidän taloudessamme ei ole yhtiäkään sukkia, joita saa silittää!
Saavuin tänne, ja heti tunsin olevani kotoisassa paikassa ;)
VastaaPoistaSilityksen olen jättänyt miehelle tyystin, saatan kerran vuodessa silittää juhlamekot tyttärille ja se on siinä.
Aivoton ja toivoton olen kotihommissa, mutta kauneutta rakastan.
Vilkutukset :)
:: Leena
Leena, alan epäillä, että kokonainen sukupolvi silitti alushousunsa. Kun luin kommenttisi, muistin äkkiä, että meillä oli kerran koulussa joku tilanne, jossa oli mukana vain tyttöjä ja englanninopettaja. Silloin opettaja kertoi meille silittävänsä alushousunsa ja säilyttävänsä ne sitten muovipusseissa, systeemillä joka housuille oma pussinsa. Hämmästelin vain pussijuttua, en silitystä, ettei siis vaan omakin äitini ollut silittänyt.
VastaaPoistaWihtori, kiva kun saavuit! Tervetuliaisvilkutus!
Silittävä mies ja kauneutta rakastava vaimo vaikuttaa hienolta yhtälöltä.
Välillä jaksaa vaikka maratonin :D välillä ei jaksa nostaa silityslautaa kaapista esiin(en ole juossut siis maratonia) mutta on kai aika inhimillistä että välillä joku sujuu ja aika usein ei..miettii maria jolla on taas metrin pino silitettävää tuossa(liinavaatteita) odottamassa mutta myös lasi hyvää viiniä toisella puolella:DKivaa viikonloppua sinulle♥
VastaaPoistaÄlä sure, minä en silitä sukkia saati mitään muutakaan. Jotenkin onnistun aina ostamaan vaatteita, jotka eivät juuri silitysrautaa kaipaa... :)
VastaaPoistaMaria, oikeastaan hyvä tasapaino: se pino ja se lasi. Ja kuka on sanonut, että sen pitäisi mennä niin, että ensin työ, sitten huvi. Toisinpäin saattaa olla oikeinpäin!
VastaaPoistaKirsikka, en kovasti surekaan, mutta sitä kyllä vähän, kun huomaan, että kaapissa riippuu lähes käyttämättä muutama kiva paitapusero, joita en käytä kun tiedän, että ne on sitten taas pesun jälkeen silitettävä.
Minulle se silityslaudan esiin kaivaminen ja pystyyn saaminen on usein aivan liian suuri urakka. On se kyllä noloa - esiäidit,mm. oma mummoni, pyykkäsivät lakanansa avannossa ja minä näännyn silityslaudan alle jo ajatuksissani. Huh huh.
VastaaPoistaMinä inhoan silittämistä. Se nyt vaan on typerää. Tämän takia silitän vain äärimmäisessä hädässä eli ennen juhlia tms. En siis todellakaan käytä paitapuseroita, jotka kaipaisivat silittämistä joka kerta. Mutta varmaan moni katselee, että kylläpä se kulkee ryppyisissä vaatteissa.
VastaaPoistaLiina, esiäidit käyvät minunkin mielessäni silloin tällöin, mutta en suostu stressaantumaan heidän urheudestaan. Tai vähän kyllä. Vakuuttelen itselleni, että heillä oli vähemmän muita paineita, tiedonhallinnassa sun muussa.
VastaaPoistaKirjailijatar, minulla oli luokkatoveri, jolla oli joka päivä vastasilitetty valkoinen paitapusero. Jostain syystä en kadehtinut, eikä muutenkaan ole koskaan tuntunut siltä, että pitäisi ruveta paitapuseronaiseksi, saati vastasilitetyksi. Meitä nyt vaan on eri sorttisia, ja se on ihanaa.
Minulla on ystävä, virkanainen, joka silitti ennen koko perheen alushousutkin. Mutta hän onkin aina ollut epäkäytännöllinen.
VastaaPoistaSilitetyt vaatteet ovat kivoja, kun vain viitsisin.
Katriina, kirjoitit: "silitti ennen", ja minulla alkoi mielikuvitus karkailla: mitä hänelle sitten tapahtui?
VastaaPoistaToi sukkajuttu on aivan tolkuton. en ymmärrä miten sukista tulisi silittämällä mitenkään sen kummemmat.
VastaaPoistaSilloin kun pidän valkoista kauluspaitaa haluan että se on oikein sileä. Siis päällepantaessa. Se on mulle suuri ilo ja luksusta.
Farkkujen silittäjiä en ole koskaan tajunnut, tuli vaan mieleen.
Piilomaja, muistaakseni blogissasi on ollut kuva, jossa olet valkoisessa kauluspaidassa ja silti rennon oloinen. Tämä *silti* siksi, että omat tunnelmani vastasilitetyissä valkoisissa ovat epärennot, tunnen itseni jäykän juhlalliseksi ja kai alitajuisesti pelkään rypistyväni. Tolkutonta!
VastaaPoistaJuu, ei valkoinen kauluspaita ole mulle ollenkaan "virallinen" asia! Paita saa mieluusti rypistyä päällä ja se saa näkyä mutta kun panen sen päälle nautin siitä että se on sileä.
VastaaPoistaMutta semmonen juttu...että kyllä se on melkein farkut pantava valkoisen paidan kanssa tai pankkivirkailijaolo on taattu.
Piilomaja, farkut täälläkin ehdottomasti silloin harvoin kun kauluspaitaa käytän, joskus myös harmaat ukkohousut.
VastaaPoistaOmat assosiaationi menivät, ei niinkään pankkivirkailijoihin, vaan Kosmoksen tarjoilijoihin.
Minä en silitä mitään :)
VastaaPoista(kysy mieheltäni)
Hannele, ilmeisesti mitään pahaa ei kuitenkaan tapahdu.
VastaaPoista