Lapsenlapsi tutkii tyytyväisenä tyhjää pahvilaatikkoa. Kääntelee, koputtelee, maistelee, ihmettelee.
Minäkään en nyt haikaile suuria enkä kummallisia.
Huomisesta en mene takuuseen mutta tänään riittää simppeli.
Aamukahvi ja lehdenluku, kun maailma ikkunan takana muuttuu siniseksi.
Ruusulle tuoksuva käsivoide.
Kadulla vastaantuleva nainen, jolla on nilkkapituinen samettihame ja kaulassa valkoiset luistimet.
Piparminttupurukumille tuoksuva koulutyttö raitiovaunussa.
Siri Hustvedtin uusin laukussani.
Puhelu kaukana asuvalta ystävältä.
Kohta menen ostamaan ruisleivän ja tuoreuttaan narisevia tulppaaneita, ja illalla saan syliini pahvilaatikosta iloitsevan pienen ihmisen.
Hyvää arkea täynnä helmiä, kun vaan jaksaa huomata ne. Sinulla on kokonainen helminauha.
VastaaPoistaTulppannien narina saa minutkin aina hyvälle tuulelle. jJuri nyt omat oranssit tulpit on jo kuihtuneet keittiön pöydällä...täytyy lähteä metsästämään uusia .
VastaaPoistaLaitoin tunnelmallisen blogisi näkyviin omalle listalleni.
Mukavaa viikonloppua !
Lämpöinen ajatus viikon vaihteeseesi♥
VastaaPoistaKatriina, sanoit sen, mitä itse en osannut: helmiähän tässä!
VastaaPoistaWihtori, toivottavasti metsästys tuotti tulosta, oma saalini monivärinen kevätkimppu.
Maria, sinullekin! Tähänkin sopisi hyvin tuommoinen sydän, mutta taitoni eivät riitä sen loihtimiseen.
Tulppaanit tosiaan narisevat! Olen kuullut sen, mutten ole kuullut sitä. Kiitos valaistuksesta!
VastaaPoistaLiina, eivät ne kauan narise, ihan tuoreena vain. Ostan yleensä ns. kuivia tulppaaneita, ostettaessa ihan lötköjä, mutta kun ne ovat saaneet uuden imupinnan ja hörppineet vettä tiiviisti paperiin käärittyinä puolisen tuntia, niin jopa narisevat.
VastaaPoistaOi, kuvasit niin kauniisti pienten hetkien helmiä! Onnellisuus on usein pientä ja simppeliä.
VastaaPoistaIhanaista viikonloppua♥
Hannah, kiitos. Sinulle myös ihanaa viikonloppua!
VastaaPoista