Jaana antoi muffinsin ja haasteen, jonka aiheena lempiväri, lempiruoka ja paikat, joihin juuri nyt haluaisi matkustaa. Kiitos Jaana, tätä oli ihan kiva vähän fundeerata!
Lempiväri vaatteissa musta. Aina vain, vuodesta toiseen.
Muuten tulee värinälkä milloin minkäkin värin suhteen. Oikeastaan ei ole kyse niinkään väreistä kuin niiden sävyistä. Tykkään syvistä murretuista väreistä, mutta myös harmaalla taitetuista pastelleista. Ruohonvihreästä, kirkkaasta punaisesta tai sähkönsinisestä en koskaan.
Hyvin tehdyt kaalikääryleet ovat ehdotonta lempiruokaani. Suolasienistä tehty salaatti tulee hyvänä kakkosena. Rapeakuorinen, vastapaistettu ruisleipä voin kanssa taitaa sittenkin olla kaikkien ruokien äiti.
Juuri nyt en tahtoisi matkustaa minnekään. Kotonaolemisen ihanuus kasvaa vuosi vuodelta. Matkustuspaussin jälkeen voisin kyllä mielelläni lähteä vaikka Vancouveriin ja Tokioon, Kreikan saaristoon melkein ilman paussiakin.
Tarjoilen muffinsseja eteenpäin avoimella tarjottimella. Tarttukaa kaikki halukkaat!
Kiva kun vastasit ;)
VastaaPoistaSuolasienistä tehtyä salaattia pitää saada etenkin jouluna, maistuu toki muulloinkin.
Jaana;
VastaaPoistakuulin, että Suomi jakautuu kahteen sieniin täysin eritavoin suhtautuvaan puolikkaaseen. Itäsuomessa niitä arvostetaan, Länsisuomessa ne ovat lehmän ruokaa. En tiedä pitääkö jako paikkaansa. Omat länsisuomalaiset vanhempani kyllä arvostivat sieniruokia, ehkä olivat poikkeuksia.
Tämä länsisuomalainen on tottunut ylenmäärin sieniruokiin lapsuudestaan asti. Söimme jopa mustarouskuja, nyt niitä ei enää suositella ravinnoksi. Sienet suolattiin "tönkköön" ja etikkaliemeen. Ennen käyttöä suolasieniä liotettiin pitkään, joten en mene sanomaan mitään niiden ravintoarvosta? Sieniä käytettiin kevääseen asti murekkeen jatkona ja rouskuja sienisalaatissa. Minä olen enää vain pakastanut jonkin verran esim. suppilovahveroita ja ostanut niitä kuivattuna talvella.
VastaaPoistaPäivi;
VastaaPoistasamat kuviot omassa helsinkiläisessä lapsuuskodissani vaikka vamhempani tulivatkin Länsisuomesta. Samalta vaikuttavat nykyisetkin systeemimme: suppilovahveroita (torilta) pakastimeen, tai kuivattuja kaupasta. Toisaalta tiedän, ettei mieheni kotiseudulla, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, syöty sieniä ainakaan hänen lapsuudessaan tai nuoruudessaan.
Hertsumarallaa, kun tuli nälkä. Noista ruuista, joita luettelit. Muistin juuri, etten ole tänään syönyt oikeaa lämmintä ruokaa ollenkaan. Nyt menen kyllä puuron keittoon.
VastaaPoistaKirjailijatar;
VastaaPoistajos leipä on kaikkien ruokien äiti, niin kunnon puuro on kyllä ruokien mummo.