Rakkaistani pienin lensi kauas pois. Hetkeksi vain, mutta minun ikäväni on suuri.
Kohta lennän itse kauas. Hetkeksi, mutta jo nyt kaipaan kaikkia kotiinjääviä rakkaitani.
Tiedän, luulen ainakin, ettei kaipaus tapa.
On rikkautta, että voi kaivata rakkaitaan, että on jotain, jota ikävöi, ja jonka kaipaaminen muistuttaa olemassaolevasta hyvästä.
Rakkaiden kaipaamisessahan tulee kivasti esiin tuo side, joka yhdistää kaikki rakkaat.
VastaaPoistaKaunis, herkköä lobelian oksa kuvassasi.
Mummeli;
VastaaPoistakävin kurkistamassa profiiliasi, ja ihastuin harrastukseesi: mummuna olemiseen!
♥
VastaaPoistaPirkko, kiva kun kurkistit. Tämä mummuna olo on vain niin ihanaa. omia lastenlapsia 5 samoin sitten sitä 4:ttä polvea. mummuttmista riittää.
VastaaPoistaOn hyvä tuntea kaipausta ja ikävää...kohtaamiset ovat sen jälkeen ihania.
VastaaPoistaLöysin sivuillesi Virtausta elämään blogin kautta... pidin lukemastani ja näkemästäni ja kirjauduin lukijaksi...☺
Hannah;
VastaaPoistatäsmäkommentti!
Mummeli;
ihanan ilman lupaa otan käyttööni Mummuttamisen! Täsmäilmaisu sille, mitä opettelen harrastamaan, tosin muodossa Mumittaminen.
Irmastiina;
tervetuloa lukijaksi!
Niin totta kuin olla voi, että "on rikkautta kaivata rakkaitaan". Kaikkein pienimmät ovat tärkeimpiä!
VastaaPoistaMummoilu, se on ihanaa.
Jälleennäkemisen ja kotiinpaluun riemu on riemuista parhaimipia.
VastaaPoistaMarjatta;
VastaaPoistataas uusi sana, jonka otan käyttööni luvatta: mummoilu! Kiitos siitä.
Arleena;
herkuttelen sillä juuri nyt.